torstai 24. kesäkuuta 2010

Keskikesä!


Valoisaa juhannusta! Meidän pöytäämme pääsevät tänä jussina ainakin fetalla ja parmesanilla höystetyt kesäkurpitsapihvit, jotka on moneen kertaan hyväksytty niin lihan- kuin kasvistensyöjien keskuudessa. Hyviä juhlamenuvinkkejä ovat pullollaan myös Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman valitsemat kuukauden blogit, joihin linkit löytyvät tuosta oikeasta laidasta. Nyt saadaan todella herkutella tuoreilla ihanuuksilla! (Ja jos vaikka sataakin, aina voi toivoa yhtä vaikuttavaa sateenkaarta kuin Saimaalla juhannuksena muutama vuosi sitten.)

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Onko ruokavaliolla väliä?

Minua kiehtoi maanantain Hesarissa juttu ihmisistä, joiden oloa ruokavalion muutos oli rutkasti parantanut. Yksi heistä oli blogistaniastakin tuttu Viidakkomies. Hän on saanut ms-tautinsa oireet kuriin ryhtymällä vegaaniksi ja suosimalla luomua sekä käsittelemätöntä ruokaa.

Koko tämä ruokavaliokeskustelu on minusta jotenkin kovin 2000-lukua. Muistatteko vastaavaa jostakin aikaisemmasta ajankohdasta? Minä en, nimittäin omalta elinajaltani. Onko tämä ilmentymä vakavasta omaan napaan tuijoittamisesta vai (vihdoin) terveemmästä suhtaumisesta omaan hyvinvointiin – että sisukas suomalainenkin saa voida hyvin ja pitää omaa oloa tärkeänä asiana?

Lähipiiriinikin on viimeisten muutaman vuoden aikana ilmaantunut ihmisiä, jotka väittävät olevansa paljon hyvinvoivampia jätettyään pois esimerkiksi valkoisen viljan. Moni on sillä tavoin kertonut laihtuneensakin kuin huomaamatta. Hyvä! Tällaisissa kokemuksissa on minustakin jotakin inspiroivaa, vaikka itse olen huono heittäytymään täysillä jonkin jutun kannattajaksi. Ehkä voisi ottaa erilaisten ruokavalioiden kokeilukuukausia, ihan vain itsensä hauskuuttamismielessä? Lopulta on tylsä huomata syövänsä aina vähän samoja asioita.

Sellaisiinkin ihmisiin törmää, jotka innostuvat uudesta ruokavaliostaan niin, että rupeavat evankelioimaan asiaansa muillekin. Itse olen siinä kohtaa hieman skeptinen. Jotenkin tuntuu siltä, että mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Joskus ajaudun epäilemään, voidaanko oikeastaan puhua yhtään mistään ruokaympyrän kaltaisista yleispätevistä periaatteista. Jos liha kammottaa, voiko sen syöminen olla hyvästä? Entä voiko samalla periaatteella luopua kokonaan vaikkapa salaatin syömisestä? 

Keskustelupalstoilla ja verkon syövereissä on valtava määrä ruoan ja juoman hyviin vaikutuksiin liittyvää (erittäin ristiriitaistakin) informaatiota. Yksi vannoo luomun nimeen: se on parantanut kaikki sairaudet allergioista akneen. Toinen käskee iho-ongelmaisten jättää pois suomalaiset viljat (en tajua, mihin tämä perustuu, mutta voi toki toimia). Kolmas on onnellisempi raakaruokailijana, neljäs puhuu kaiken syömisestä ja juomisesta kohtuudella (mutta näitä tyyppejä on lopulta keskusteluissa mukana vähemmän – vetääkö verkko enemmän ääri-ihmisiä?).

Syödään yhdessä -Facebook-sivun kysymys "Onko ruokavalion muutos parantanut elämänlaatuasi?" kirvoitti erään lukijan kertomaan, että veriryhmän mukainen ruokavalio on sopinut heidän perheelleen. Mielenkiintoista. Arvelitiin myös, että kaikenlainen erikoisruokavalio on hyvästä siksi, että silloin tulee syötyä vähemmän. Syömällä ja juomalla voi tietenkin saada itsensä myös sairaaksi.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kesä, kattaus, käsityöt

En tiedä onko muitakin sellaisia, jotka mieluusti pohtivat kesällä pieniä tuunausprojekteja ja käsitöitä. Lomalla kun on sitä aikaa… Esimerkiksi kesäiseen kattaukseen on ihana paneutua, kun jo tuoreet vihannekset näyttävät niin koristeellisilta.

Minä olen kovasti sitä mieltä, että kyllä kattaus ja ympäristökin vaikuttavat ruokakokemukseen. Kulutusjuhlassa käytiin joku aika sitten kiinnostava keskustelu siitä, miten jopa astiat voivat muuttaa ruokailun tunnelmaa.

En taida silti ostaa uusia astioita, mutta seuraavia juttuja voisin kokeilla kattauksessa:
  • Montaa erilaista pöytäliinaa limittäin ja lomittain
  • Erikuosisia kangaskaistaleita ommeltuna pitkäksi liinaksi
  • Juhlakoristeena naruihin viritettyjä valkoisia lakana- tai paperisuikaleita Ritvan tapaan
  • Kiviä paikkalappuina
  • Kangassuikaleita servettirenkaina
  • Kukkia ruoan koristeena tai jokaisen lautasella (syötävistä kukista vinkkejä esim. täältä)
Näiden lisäksi ruokakokemuksia kohottavia käsityöprojekteja voisivat olla vaikkapa Avotakan sivuilta löytyvät virkatut tabletit (kuvassa, joka on sieltä lainattu). Lisäksi innostuin uusimman Koti ja keittiö -lehden (6–7/2010) ideasta päällystää styroksinen kylmälaukku kernikankaalla. Meidän vanha rumilus ainakin kaipaisi uutta kuorta! Suunnittelin myös jo viime vuonna kassiksi koottavaa piknikalustaa, jonka alapuoli olisi kerniä. Ehkäpä sekin vielä toteutuu…

Muita inspiroivia ideoita otetaan ilolla vastaan.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Lahja, jolle on käyttöä

Olin viikonloppuna myymässä kirpputorilla. Ajattelin innolla luopua käyttökelpoisesta mutta meille ylimääräisestä tavarasta (josta iso osa on saatu lahjaksi). Onnistuin vähän huonosti: harva haluaa ostaa, vaikka hinta olisi 20 senttiä.  Kaikilla on liikaa kaikkea! Totesin (taas kerran), että kannattaa aika tarkasti miettiä, mitä kotinsa ovesta kantaa sisään. Siitä on nimittäin hyvin vaikea päästä eroon (ainakin kuormittamatta kaatopaikkoja).

Miten tämä liittyy ruokaan? Näin: ehdotan, että seuraavan kerran jollekin lahjaa miettiessänne ajattelisitte ensin ruokaa. Ruokalahjat ovat oivallisia, koska ne ovat kulutettavia ja herkullisia. Niitä ei tarvitse kantaa kirpputorille.

Silti: kyllä ruokalahjojenkin kohdalla kannattaa vähän miettiä. Ehkä ei ole paras idea antaa sitä kaikista eksoottisinta hillopurkkia (jolle vastaanottaja keksii kyllä käyttöä kerran, mutta joka on jo mennyt pilalle seuraavan mahdollisuuden koittaessa). Minua ainakin ilahduttavat ihan tavalliset, vähän luksuöösit ruokalahjat: yrtit näteissä purkeissa, sormisuola, ranskalainen marmeladi...

Yksi tuttu kertoi antaneensa päiväkodin ja koulun opeille eräänä vuonna luomuteetä ja -kahvia. Tänä vuonna hän aikoi lahjoa ihanissa pusseissa olevin Provencen yrttisekoituksin. Tuttava-lastentarhanopettaja kuulosti innostuneelta: vähemmän Tiimarin posliinia pölyyntymään nurkkiin! Opettaja voisi (luullakseni) ilostua myös luomujauhoista, reilusta sokerista tai hunajasta tai kesäisestä lähimehusta (sellaistahan voisi tehdä itsekin!). Tai sitten voi ottaa mallia Pieni kakkupuoti -blogissa tehdystä söpöstä kakusta päiväkodin tädeille. (Paras sokeri kakkupohjaan paljastetaan muuten tämän päivän Turun Sanomissa.)


Voisiko jopa ylioppilasta tai muuta valmistujaa lahjoa ruokaisasti? Itse yritin myydä kirpputorilla korkeaa pinoa elämänviisausopuksia, joita minulle ylioppilaaksituloni kunniaksi lahjoitettiin (eivät tahtoneet mennä kaupaksi, kuka haluaisi?), joten ainakin niille ruoka olisi hyvä kilpailija. Lahjakortti hauskaan ravintolaan, lahjakortti "meille illalliselle", sampanjapullo juhlan kunniaksi, leivontatarpeet hyvän ohjeen kera… Lopulta yksi arvokkaimmista asioista, mitä sukulaiset voivat nuorille antaa, ovat minusta sukupolvelta toiselle kulkeneet reseptit (tai ruisleivän juuri). Olen itse tosi tyytyväinen, että olen tajunnut kirjoittaa ylös joitakin lähes 90-vuotiaan mummoni ohjeista hänen vielä eläessään. Perinteet kunniaan! Niiden siivittämänä on hyvä ponnistaa omaan elämään.