tiistai 20. heinäkuuta 2010

Mainiot kasvispihvit

Vaikka tapanani ei ole liiemmälti jaella reseptejä, nyt pitää laittaa julkiseen muistiin yksi. Tein nimittäin eilen kasvispihvejä, jotka onnistuivat jonkin verran yli odotusten. Tiedättehän kasvispihvien haastavan lajin: ne voivat olla tosi hyviä, mutta ilman erityistä ajatusta niistä voi tulla myös vähän sellaisia puolivillaisia, tylsiä (ja sitten lihavannoutuneet päättelevät että kasvisruoka on pahaa). Tämä ruoka sopii myös päivän uutiseen, joka kehottaa välttämään roskaruokaa; suolan ja rasvan käyttö aiheuttaa edelleen mahtavia menoja valtiolle.

Näitä syötiin riisin, salaatin ja tomaatti-chilikastikkeen kanssa uusien perunoiden välipäivänä.


Mainiot kasvispihvit
1 tlk kikherneitä (minä käytin valmiiksi liotettuja)
2 porkkanaa
1 sipuli
1–2  kynttä valkosipulia
2 munaa
pari kuivaa leipäpalaa jauhettuna
puolikas persiljapuska
korianterinsiemeniä jauhettuna
hippunen juustokuminaa
loraus viinietikkaa
sopivasti suolaa ja pippuria

Tehosekoittele kikherneet, raa'at porkkanat ja sipulit. Lisää seokseen loput aineet ja tarkista sitten, että se on sopivaa paistettavaksi (lisää leipää jos on liian kosteaa). Anna taikinan tekeytyä jonkin aikaa jääkaapissa. Paista pihvit ihanan kullankeltaisiksi ja nauti hyvän kastikkeen kera.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Heinäkuun luetuimmat ruokajutut?

Tiesittekö, että nyt kuuluu tehdä kylmää tomaattikeittoa, tai siis gazpachoa? Näin ainakin, mikäli kesän naistenlehtiin on uskominen. Tomaattikeitto suunnilleen samassa muodossa tulee esille lukupinossani kolmessa eri lehdessä – Evitan ohjetta kokeilin, ja siitä tuli hyvä aurinkoisen päivän suolainen shotti!

Kun kerran lehtipino on sopivasti käsillä, vilkaisin, mitä muuta ruoka-aiheista juuri tänä kesänä pohditaan. Kotivinkin numero 12 ja kesäkuun Talo&Koti ovat aika perinteisillä linjoilla: edellinen esittelee kesäiseksi välipalaksi sopivia kasviskeittoja ja jakaa vinkkejä viikonloppuaterioihin. Jälkimmäisessä vietetään lettukestejä – täytteitä on suolaisena ja makeana. Nämä jutut sopisivat yhtä hyvin minkä tahansa kesän lehtiin.


Heinäkuun Gloriassa ekoillaan, mutta ruokapuoli jää vähälle huomiolle – sitä vartenhan heillä on erillinen lehtensä. Gloriassa esitellään kuitenkin  sopivia viinejä kalastajille, grillaajille, juhlijoille ja makeannälkäisille, ei tosin erityisen ekoon henkeen. Suositeltavat viinit ovat hinnoiltaan 8–17 euroa, ja yhtä (yhdysvaltalaista) lukuun ottamatta kaikki eurooppalaisia. Palaavatkohan eteläamerikkalaiset ja australialaiset suositukset talvella, vai ovatko ne nyt out?

Heinäkuun Trendissä pohditaan salaatinkastikkeita. Miten syntyy täydellinen? Kiinnostava aihe: en ole oikeastaan juuri kuullut Suomessa aiemmin puhuttavan salaatinkastikkeista. Tuntuu, että meillä panostetaan niihin perinteisesti kovin vähän; ravintolassakin voi saada eteensä sinänsä freesin salaatin, joka on kuorrutettu paksulla valkoisella, keltaisella tai punaisella möyssöllä. Moni syö kokemukseni mukaan salaatin ilman kastiketta, ja suuri osa lopuista taittaa luottaa kaupan valmiskastikkeisiin. Tätä on moni ulkomaalainen minunkin kuulteni kummastellut. Itse jäin koukkuun viinietikkapohjaiseen kastikkeeseen maistettuani ensimmäistä kertaa anoppini Ranskassa opittua versiota. Sen jälkeen en ole enää koskaan väittänyt, etten tykkää salaatinkastikkeesta.

Heinäkuun Oliviassa puolestaan metsästetään suomalaisia ruokaperinteitä Kauhajoella. Toimittaja Hanna Jensen ihailee haastateltavansa, 66-vuotiaan Tuulan, nuukuutta: ravintolassa hän on käynyt elämässään kolmesti ja kahvinsa hän juo "oikeista kahvikupeista eikä mistään amerikkalaisista mukeista". Hän ei osta hedelmiä, vaan syö runsaasti marjoja, jotka tietysti kerätään omalta maalta. Hän ei ikinä mene lihatiskille miettimään päivän ruokaa, sillä siinä menisi aikaa ja rahaa. Tarpeet löytyvät omasta pakastimesta. Ehkä Tuula on trendsetter? Voi olla, että tajuamme vähitellen, että kaikkea oppia ei tarvitse hakea merten takaa.

Oliviassa etsitään heinäkuussa 2010 myös täydellistä voileipäkakkua. Otsikko "Mehukas voileipäkakku" on kuin suoraan 20 vuoden takaa! Jotain on kyllä muuttunutkin. Tämän kesän kakussa on täytteenä hernepestoa (joka sisältää muun muassa pinjansiemeniä, aurinkokuivattua tomaattia ja parmesaania), ajvar-paprika-munakoisotahnaa ja vuohenjuustotuorejuustoa. Vuonna 1990 tästä ohjeesta ei moni olisi ymmärtänyt hölkäsen pöläystä.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Kerrostaloasujan kasvimaa

Asun uudessa kodissa, kerrostalossa Helsingissä. Taloyhtiö on pieni ja luonnonläheistä tonttia on jonkin verran. Pihalla on puutarhakalusteet ja yhteiskäytössä oleva grilli, ja niitä käytetään oikeasti. Meidätkin on jo kertaalleen kutsuttu grillaamaan. Mahtavaa!

Heti alkuun minulle ja miehelle kerrottiin myös taloyhtiön periaatteita: pihalle saa kuka vaan istuttaa mitä vaan, jos tulee visio. On ollut kuulemma jo puhe ainakin sellaisesta kasvimaasta, johon voisi istuttaa kaupan yrttien jämät. Olen innoissani! Jostain hyvinkin tällaisesta taisin viime syyskuussa haaveilla. Hauskaa, että toisten ideoista ei aina tarvitse etsiä vain niitä huonoja puolia. Mitähän kaikkea sitä tulevina kesinä keksisi pihan ja mahan yhteiseksi iloksi?

Juuri sopivasti vastikään on auennut Dodon kaupunkiviljely-sivusto. Siellä neuvotaan kasvattamaan ruokaa esimerkiksi parvekkeella, viljelylaarissa vaikka asfalttipihalla tai anarkistisemmassa hengessä joutomaalla. Kannatan lämpimästi dodojen puuhia: miksipä myös meillä kaupunkilaisilla ei voisi olla lähempää kosketusta pienimuotoiseen viljelyyn, kun se kerran on täysin mahdollista? Olen vakuuttunut siitä, että monien kerrostalojen pihamaita voitaisiin viljelytarkoituksessakin hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Uskon myös, että lopulta siitä olisi kaikille asukkaille vain yhteistä iloa. Minusta on kiehtovaa, että esimerkiksi Arabianrannasta Helsingissä on ryhdytty puuhaamaan "syötävää kaupunginosaa". Voisitko itse kuvitella liputtavasi tällaista projektia teidän pihallanne?

P.s. Huomasin, että Pastanjauhajien Rosmariini kokeilee viikkoa kasvissyöjänä. Odottelen mielenkiinnolla raporttia aiheesta! Tunnustan, että olen tällaisten testien suuri fani; usein ne ehtivät paljastaa jonkin uuden, kiinnostavan piirteen itsestä – ja piristävät lisäksi arkea. SRE:n tuoreimmasta kuukauden ruokablogista kannattaa muuten hakea vinkkejä kasvissapuskoihin.