Illanistujaisten suunnittelua

Tunnustan heti alkuun, että olen vieraskorea. Satsaan runsaasti aikaa ja vaivaa vierastarjoiluun, mutta kotijoukoille tarjoilu menee rutiinilla. Viikon kuluttua minulle tulee vieraaksi kahdeksan naista, jotka kohtaan vuosittain syntymäpäiväviikonloppunani. Taitaa olla 12. tapaaminen samalla joukolla. Jokaiseen kohtaamiseen kuuluu oma ruokateemansa. Paljon erilaista maisteltavaa, jotta pöydän ympärillä voi viihtyä pitkään syvällisen keskustelun tuoksinassa. Ruoan pitää olla sellaista, että kaiken voi kattaa pöytään valmiiksi eikä emännän tarvitse kesken kaiken nousta ja jäädä keskusteluista paitsi.

Päätin hakea illanistujaisiin vinkkejä tämän vuoden Sre-kuukauden bloggareilta . Vierailin kaikissa näissä valioblogeissa ja ihmettelin - miten kauniita ja herkullisia kuvia ja asetelmia te teette! Teki mieleni koristella tämä oma sivuni teidän kuvillanne, mutta luvan pyytäminen olisi ollut liian vaivailloista. Joten. Katsokaa kuvat klikkauksen takaa!

Tammikuun bloggari Viva Ciapatta esittelee ihanalta kuulostavaa pähkinäleipää. Yleensä käyn ostamassa juhlahetkiin Rezen leipiä. Itse tehty tekisi kyllä vaikutuksen. Täytyypä pyytää tytärtä apuun leipuriksi.

Helmikuun bloggarin Fakta ja Farfeallen sivuilla oli ihastuttava punajuuri-aurajuustosalaatin se kilpailee mansikka-halloumisalaatin kanssa. Taidan tehdä molempia. Voisinpa ottaa tuon punajuuren kattauksen värityksen pohjaksi. Njaa..

Maaliskuun bloggari Unelias kokki herätti viime vuotisella postauksellaan himoni chorizo -makkaraan. Sitä voisi olla tarjota vaikkapa hänen ehdottamaansa tapaan kikherneiden kanssa.

Huhtikuun bloggarin, Kulinaarimurun kaalisalaatin teen varmasti. Siinä on sesonkiruoka parhaimillaan.

Toukokuun bloggari Kirjeitä keittiöstä julkaisi niin ihania kuvia persikoista ja meloneista että luovuin ajatuksesta, että kaiken pitää olla kotimaista. Tästä blogista haen vielä jälkiruoan.

Kesäkuun bloggari Chocochili muistutti minua vanhan ajan etikkakurkuista. Niistä tulee ihania lapsuusmuistoja. Puheenaihe jo sinällään.

Heinäkuun bloggari Hannan soppa esitteli viime syksynä kantarellikeittoa. Se voisi olla oiva lämmin alkuruoka - varsinkin jos tätä sadetta riittää.

Vielä ennen ensi viikonloppua valitaan elokuun Sre-bloggari. Mitähän hän ehdottaisi?

Ja sitten pitää vielä pohtia, mikä on kaikkien näiden ruokien punainen lanka. Tietysti tarkoitukseni on ylpeillä sillä, että olen alkanut bloggariksi ja saan todella paljon uskomattomia vinkkejä täältä - ja saan kaikki kahdeksan ystävääni lukemaan tätä.

Vinkkejä otan mieluusti vastaan ja lupia käyttää kuvianne - lähde mainiten!

Tulen raportoimaan tarkasti, miten illanistujaiseni onnistuvat ja mitä teidän ruoista sanotaan.

Punajuuri on parasta

Haarukka lähti Afrikkaan ja lähtiessään kertoi tankkaavansa punajuuria. Kahveli jatkaa ja aloittaa tarinansa punajuurilla, sillä punajuuresta on tänä syksynä tullut minulle lähes peruna. Sitä on lisäkkeenä monissa vierastarjoiluissani. Into alkoi Marjapuuron vikistä. Tein näitä punajuurinyyttejä mökillä grillissä. Nyt vastaavia syntyy kotiuunissa. Juusto on välillä vuohenjuustoa ja välillä sinihomejuustoa. Kerman määrää säätämällä voi lisäkkeestä saada kastikkeen korvikkeen. Toinen hyvä ruoka, monissa blogeissakin esitelty on paahdetut punajuuret. Myös yrttipunajuuret ovat mainion makuisia. Punajuuret näyttävät olevan myös karppaajien suosiossa. Täytyypä selvittää mistä tämä johtuu...

Punajuuri on hyvä myös siksi, että joka kaupassa myytävä pussillinen (lieneekö kilon..) on juuri sopiva 4-6 hengelle. Ja punajuuren säilyvyys on loistava.

Aiheesta innostuneena luin vielä terveysvaikutuksista. Niitä näyttää riittävän, ummetusvaivoista syövän ehkäisyyn. Että sillai.

Ja sitten maku. Kaikki, myös harvemmin punajuurta syöneet, ovat tykänneet. Punainen väri vahvistaa syksyn tunnelmaa.

Pakastimen pohjalta.

Lupasin paljastaa sekä vahvuuksiani että heikkouksiani - liittyen ruokaan.

Aloitetaan heikkouksista. Pakastimessani ei ole kierto minkään kotitalouskirjan mukainen. Mutta tein taas eilen parannuksen. Oli suku tulossa yhtäkkiä kylään. Muistelin mitä lihaa olen siellä säästellyt johonkin oikein tärkeään tilaisuuteen. Ja löytyihän se; parikiloinen hirvenvasan paisti.

Ja vihanneslokerosta. Sieltä löytyy aina muutama pussi porkkanoita, joista vanhimmat ovat jo alkaneet vähän kasvaa. Niin on myös sipulin laita. Mutta kaikesta tästä ja pihalla kasvavista yrteistä (joista osa vanhenemassa) tein loistavan lihapadan 12 hengelle. Ohran kanssa se maistui kaikille. Sekä jääkaappi että pakastin tyhjeni ja omatuntoni vähän väljeni.

Pakastin on sekä hyväksi että tuhoksi, sillä sinne niin helposti unohtuu ruokaa, joka pitäisi syödä ennen seuraavaa sesonkia. Uudet viinimarjat ovat tulossa...

Ja niitä vahvuuksiani. Lihapatani ovat yleensä aika lailla maukkaita ja ruokaa riittää isollekin porukalle, ja joskus seuraavaksi päiväksi lämmitykseen.

Ruokavaatimuksia

Sain tänään kortin numero 261. Tiedättekö minkä kortin? No tietenkin sellaisen, joka valtuuttaa minut Hyvinsyöjäksi. Se tarkoittaa sitä, että vähän niin kuin virallisesti suosin sesonkia ja kasviksia, vaadin tietoa ruokani alkuperästä, laihdutan roskistani ja kokkaan vailla valtavaa ympäristökuormitusta. Tärkeitä muistutuksia.

Kortti on aika söpö. Toivoisin, että voisin käytellä sitä konkreettisesti. Voisinkohan mennä se kädessä vaikka tuohon lähikaupan tiskille esittämään vaatimuksia? Tuntuisi vähän liiottelulta, mutta voisi kyllä toimia, jos vähintään puolella naapurustostani olisi samanlainen kortti. Jos me kaikki vaatisimme! (Hyvinsyöjäksi voi ryhtyä täällä.)

Edelliseen postaukseeni viitaten: opetellaan lyömään kortit pöytään ja äänestämään jaloillamme! Olen ihan varma, että ihan kampanjan mukaisia hyvinsyöjiä on paljon enemmän kuin kauppojen tarjonta ja julkinen ruokahuolto antavat ymmärtää.

***

Tarkkasilmäiset havaitsevat, että Sanoja lautaselta on saanut toisen kirjoittajan. Kahveli on innokas ruokaihminen ja monessa mukana, joten odotettavissa on kiinnostavia postauksia!

Minun kirjoitustahtini harvenee tästä eteenpäin melkoisesti, sillä lähden syksyksi maistelemaan lähiruokaa ja Atlantin antimia Länsi-Afrikkaan. Siellä taitavat olla enemmän muodissa perinteiset face-to-face-kohtaamiset. Odotan uusia makuja jo innolla, mutta sitä ennen pitää tankata vielä vähän punajuuria...

Kahveli tuli mukaan

Eilen sain kutsun Haarukalta tulla bloggamaan Sanoja Lautaselta -blogiin.
Yön mietin nimeäni. No, tietysti se on Kahveli. Kahveli on lapsuudessani käytetty nimi haarukasta ja se tuo mieleen lapsuuden ruokahetket. Hyvässä ja pahassa. Kahveli on myös ihanan lähellä kahelia. Olenhan uusi bloggaaja. Lisää tulossa kunhan opin niksit...

Millä perusteella valitset lähikauppasi?

Luin jostakin taannoin nuoresta naisesta, joka kertoi tekevänsä lähes kaikki ostoksensa kauppahallissa ja läheisessä kivijalkakaupassa. Hän oli todennut, että on edettävä sanoista tekoihin: ei auta vain urputtaa siitä, että isot marketit kuihduttavat pienet puodit, ja sitten kuitenkin jättää itse käymättä niissä pienissä. Välähti huono omatunto. Yritän kyllä suosia paikallisia lähikauppoja, mutta ketjuja nekin ovat. Haluaisin suosia pieniä, hyviä yrityksiä, kuten Helsingin Munkkiniemessä havaitsemaani luomukauppa Mumua. Sitten kuitenkin havaitsen, että kun se ei juuri nyt osu matkojeni varrelle, vähänpä sitä tulee käytettyä. Silti tykkään siitä, että se on olemassa.

Jäin miettimään, millä perusteella sitten valitsen kaupat, joissa käyn. (Tätä mietti celekin joskus keväällä.) Ihan tässä kodin kulmilla on neljä kauppaa. Käytän niistä kahta; kaksi muuta on suppeiden valikoimien takia poissuljettuja, paitsi pakkotapauksessa (kun kello on yli yhdeksän ja tarve ylitsepääsemätön).

Kauppaa 1 suosin siksi, että se on vähän lähempänä ja siellä palvelee useimmiten kauppias, joka juttelee hyväntuulisesti asiakkailleen (aivan mahtavaa!). Kuitenkin valikoimassa on toivomisen varaa, samoin hinnassa. Minun makuuni kaupassa 1 ei ole tarpeeksi hyvälaatuisia kasviksia eikä juustoja.

Kauppa 2 on muodostunut peruskaupakseni siksi, että valikoima on sopii ruokavaliooni parhaiten: vihannekset ovat tuoreita, liha- ja kalatiski on erikseen ja sieltä saa herkullista lähileipää. Silti myös kaupassa 2 kohtaan jatkuvasti pieniä puutteita. Se ei vastaa täydellisesti pähkinänhimooni eikä tofutoiveisiini, muun muassa. Sellaisia asioita varten suunnittelen käyväni etnisissä kaupoissa ja kauppahallissa vähän toisella puolella kaupunkia. Toivoisin, että tästä tavasta tulisi oikeasti rutiini.

Olisi kiva kuulla, mikä vaikuttaa sinun kauppavalintoihisi. Onko jollain yksittäisellä tuotteella iso merkitys?

Me allergiset

Ihmettelettekö koskaan (suomalaisten) allergioita? Minä ihmettelen. Tuntuu siltä, että täällä melkein kaikki ovat pahasti allergisia jollekin ruoka-aineelle.

Otetaan nyt esimerkiksi laktoosi-intoleranssi. Tuttavapiirissäni on todennäköisesti enemmän niitä, jotka ainakin ajattelevat olevansa maito-ongelmaisia, kuin niitä, jotka vetelevät tavallista kevytmaitoa vailla oireita. Sellaisiakin tarinoita on ihan lähipiirissä, että laktoosikoe ei osoita mitään yliherkkyyttä, mutta vatsaoireet ovat kuitenkin aivan valtavia. Onko joku keksinyt, mistä tässä on kyse?

Itse en ole löytänyt tyydyttäviä vastauksia. Maitoasiassa olen kuitenkin huomannut, että Maatilatorilta ostamani pastöroimaton maito ei aiheuta minulle tai miehelle mitään ikävää, toisin kuin tavallinen kaupan kevari. Tämä herättää lähinnä lisää kysymyksiä: mitä ihmettä maidolle tapahtuu matkalla utareesta juomalasiin?

Tiede-lehti kertoo, että italialaistutkijat ovat nyt löytäneet yhden syyn eurooppalaisten allergisuudelle. Syömme lihaa, rasvaa ja sokeria huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi afrikkalaiset, joilla allergioita ja lihavuutta on vähemmän. Vähän kuituja ja runsaasti sokeria sisältävä ruokavaliomme elättää suolistobakteereja, jotka kytkeytyvät ylipainoon. Afrikkalaisilla niitä on vähemmän, ja vastaavasti heillä on enemmän tulehduksilta suojaavia rasvahappoja.

Kuulostaa loogiselta. Kannattaa ehkä ottaa mallia Afrikan mantereelta: lautaselle lisää viljoja, palkokasveja ja kasviksia! Nyt kelpaa harjoitella, kun kotimaiset kaalit ja kesäkurpitsat ovat kaupoissa. Mutta miten päästä eroon jo vaivaavasta allergiasta?