Kun kävin teinityttönä ensimmäistä kertaa Kanadassa, olin eniten ihmeissäni tavallisessa ruokakaupassa. Ja miksi? Koska kaikki pakkaukset olivat valtavia, ja hyllyt, käytävät ja kärryt tietenkin niiden mukaisia. Ilman autoa ei voinut harkitakaan kantavansa monen litran mehupänikkää majapaikkaan. En ikinä ollut nähnyt niin valtavia paketteja lihoja tai aamiaismuroja. Heille ne olivat arkipäivää.
Suomalaisen mielestä nakkeja on paketissa 10 tai korkeintaan 12 (minusta liikaa yhdelle, liian vähän kahdelle). Maitoa tai mehua ostetaan kerralla litra. Jauhelihaa saa 400 grammaa, ja jos on suurperheellinen automarketihminen, voi ostaa 700 grammaa. Useat vihanneksetkin on pakattu niin, että niitä saa ostaa joko puoli kiloa tai kilon kerrallaan. Uskoakseni tähän liittyy jokin säännöskin: näin hintoja on helpompi vertailla. EU-direktiivi antaa nykyään valmistajalle vapauden valita pakkauskokonsa, ja ainakin ranskalaisen Le Monden blogissa pelätään valmistajien huijaavan vastaisuudessa kuluttajat ostamaan samalla hinnalla 10 grammaa vähemmän. Niin tottuneita olemme jo siihen, että tietyt tuotteet tulevat tietynkokoisissa pakkauksissa.
Toisaalta tietyt, tutut koot määrittävät joskus liikaakin sitä, miltä arkiruokapöytämme näyttävät. Sinkkuystävät valittavat, että pakkauskoot ovat heille painajainen. Elintarviketeollisuus määrää heidän mielestään niiden kautta, millainen elämä on normaalia. Yksineläjät kokevat tulevansa pakkauksien myötä lajitelluksi kategoriaan puutteelliset taloudet. Pitäisi olla enemmän syöjiä, että niiden ostamisessa olisi järkeä. On ankea ajatus tehdä jauhelihakeitto, jos tietää joutuvansa syömään sitä kolme seuraavaa päivää kaikilla aterioilla. Ajatellaanko sinkun suosivan mielellään käteviä valmisruoka-annoksia, juuri sopivia yhdelle? On kohtuutonta, jos puolisottomuus pilaa arjen ruokanautinnotkin!
Minun tuskani liittyy maustepusseihin, jotka ovat kooltaan jotain alle kymmengrammaisia ja sopivat lähinnä vanhoihin suomalaisiin ruokaohjeisiin, joissa yrttejä käytettiin hyvin maltillisesti. Meillä yksi lähikaupan yrttipussi riittää muutamaan ruokaan, ja yhtään eksoottisempi sapuska saattaa vaatia koko pussin sisällön. Onneksi monet uussuomalaiset ovat perustaneet pääkaupunkiseudulle kauppoja, joista mausteita saa kunnon kokoisissa pusseissa ja kohtuuhinnalla. Olen ilahtuneena asioinut esimerkiksi kauppakeskus Sellon Star Orient Foodissa.
Taitaa olla ihan aiheellista pitää mielessä, että oikea määräkin on kulttuurikysymys: 400 gramman jauhelihapaketti ei ole mikään jumalallisesti määrätty itsestäänselvyys. Voisimmeko kunnostautua palautteen antajina? Olemmeko minä ja sinkkuystäväni todella ainoita, jotka tätä tuskailevat?
Biscoff-kranssi lehtitaikinasta
1 päivä sitten
Tekstit
Jos 400g jauhelihaa ei kulu kerralla, kannattaa osa pakastaa. On pakkausjätteenkin kannalta järkevämpää suosia isoja annoksia kuin aivan pieniä. Joku mediakokki esitti, että heidän perheessä tehdään aina jauhelihakastiketta tai lihapullia kerralla kaksinkertainen annos ja puolet pakkaseen. Sitten seuraava jauheliharuoka tuleekin tosi näppärästi pakastelaatikosta muutaman välipäivän tai viikon päästä.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä, hyvä lisäys. Silloin toki täytyy olla pakastin...
VastaaPoistaParas vaihtoehto olisi minusta se, että lähikulmilta saisi (myös) lihaa haluamansa määrän, ilman suurta määrää pakkausjätettä - siis tiskistä. Ja koska lähikauppaan en tiskiä osaa kuvitella, minulle sopisi hyvin myös ihan oikeat lihakaupat!
Oikea lihakauppa, oikea vihanneskauppa, sitten myös leipomo jne. ovat monet täällä Pohjoisessa kaipaamaa tosi-idylliä monissa Välimeren maissa. Ystäväni, joka asuu tällähetkellä 4-henkisen perheensä kanssa Kyproksella, ei tosin pahemmin nauti tuosta idyllistä, koska vie "aivan tuhottomasti aikaa" kiertää kaikki pikku erikoisliikkeet, että saa kasaan kaikki perheen tarvitsemat ruoka-aineet edes yhtä illallista varten. Vaan Kyproksellapa taitaa vielä olla kotiäitikulttuuri kovasti voimissaan. Eli mikäs siinä, joutilaat naiset vaan pikkukauppoja kiertelemään päivä toisensa jälkeen. Itse inhoan sitäkin, että omasta lähikaupastani ei saa esim. kokonaisia viljanjyviä, joita käytän, vaan joudun hakemaan ne keskustan stadin luomusta tai sitten Lassilan luomutilalta Tuusulasta. Lomilla on tietysti kiva kierrellä pikkuputiikeissakin (tai olisi jos ei olisi lapsia), mutta arjessa asoiden pitää sujua tarvittaessa tehokkaasti. (Tämä ei siis ollut hyökkäys pikkukauppoja vastaan, vaan voimakas puolustuspuheenvuoro toimivien supermarkettien puolesta:)
VastaaPoistaPakkauskoot vaikuttavat kovasti siihen, mitä tekee minun mieli ostaa. Kilon punajuuripussin ostaminen on sitoutuminen seuraavien viikkojen punajuuriruokiin ja jos chiliä tekee mieli, pitää sitä laittaa kaikkiin ruokiin lähiaikoina, sillä pakkauksessa niitä on neljä. Tai näin on ainakin jos ei mieli katsovan kun ruoka pilaantuu kaapissa. Ruuaksi teen melkeinpä ainoastaan helposti pakastettavia ruokia. Ikävä kyllä kaikkea ei voi pakastaa. Näin on asiat yhden ihmisen taloudessa. Onneksi on pikkukauppoja (tai ainakin yksi) joista saa tiskistä lihaa tai muuta ruokaa juuri sen verran kuin haluaa. (www.elvo.fi) Harmi vaan ettei se ole naapurissa.
VastaaPoista