Väriä lautaselle

Ruoasta puhuminen menee helposti valittamiseksi. Tiedättehän: se alkaa siitä, kun lapset koulussa tuskailevat kouluruokaa. Se on uskonnonomainen mantra, johon kaikkien kuuluu yhtyä. Näin aikuisena sama jatkuu, mutta valittamisen kohteet vähän muuttuvat. Minä tuskailen sitä, että lähikaupan raaka-aineiden tuoreus ei tyydytä. Tai sitten epäilyttää puhtaus tai pakkauskoko. Kyllä te tiedätte. Siksi en kirjoita nyt lisäaineista enkä sikainfluenssasta. Niistä ehtii varmasti vaahdota myöhemminkin.

Kriittisyyttä tarvitaan, tietenkin. Mutta ruoan tarjoamaa mahtavaa nautintoa ei pidä unohtaa! Meillä on ruvettu kevään kunniaksi mässäilemään salaateilla. Ne maistuvat taas mainioilta. Olemme taas muistaneet sen, että värikäs ruoka on parasta mahdollista: iloista silmälle ja vatsalle. Tulee hyvä mieli ahmia lautasellinen, joka on peitetty salaatilla, basilikalla, tomaatilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä, savukalalla ja valkosipulipavuilla. Vatsa täyttyy ilman ähkyä. Liputan värien puolesta! Ikkunalautojen vihreästä ovat jo viikon ajan huolehtineet pienet basilikan, rosmariinin ja rucolan versot. Suomalaista hullumpaa kevätintoilijaa ei taida ollakaan...

Loppukevät tuo tullessaan monet juhlat, joissa ruoilla ja juomilla on oma iso tehtävänsä. Simaa kai juodaan vähän ympäri maailman, mutta varsin suomalaista ruokakulttuuria taitaa olla tämä sitruunaisen siman, munkkien ja tippaleipien vapunaikainen kolmiyhteys. Äitienpäivään kuuluvat valkovuokot, mutta ruokaperinteitä en siihen osaa liittää. Osaako joku muu? Olen ihmetellyt, miksi simaa (kuten myös glögiä jouluna) juodaan niin lyhyen aikaa. Eikö sitä voisi valmistaa monta satsia, äitienpäiväksi yhden ja ylioppilasjuhlien kilistysjuomaksi toisen?

P.S. Maku-lehdellä on aivan oivallinen reseptiarkisto, jossa reseptejä voi etsiä esimerkiksi valmistusajan, pääraaka-aineen ja valmistusmenetelmän mukaan. Kannattaa kokeilla! Testasin männäviikolla chili con linssiä: oikein maukasta!