tiistai 27. lokakuuta 2009

Klassikkoreseptit kunniaan

Minäkin kävin katsomassa kaikkien ruoanrakastajien must-elokuvan, Julie & Julian. Ja nautin! Sen jälkeen oli vaikea valita ruokapaikkaa, koska elokuva oli nostanut riman aika korkealle. Olisi tarvittu ranskalaista ruokaa, jossa voita ja kermaa ei ole säästelty.

Leffa kertoo kaksi tarinaa: ensimmäinen käsittelee amerikkalaisrouva Julia Childin matkaa ruokakirjailijaksi ja toinen amerikkalaisrouva Julie Powellin projektia kokata läpi koko Childin kirja ja blogata projektistaan. Ollaan siis – kai ensimmäistä kertaa elokuvahistoriassa – ruokablogien maailmassa.

Jäin miettimään, voisiko Suomessa toteuttaa vastaavan projektin. Ajattelin, että haastavimmaksi muodostuisi raaka-aineiden saatavuus; Julie näytti löytävän newyorkilaisesta lähikaupastaan tuoreita ja kummallisiakin raaka-aineita vailla suurempaa vaivaa.

Eniten mietin kuitenkin sitä, löytyisikö Suomesta Julia Childin ruokakirjaa vastaavaa klassikkoteosta, jossa kerrottaisiin paitsi ruokaohjeita, myös hyviä vinkkejä kokkaamiseen. Siis tyyliin, että uppomunia tehtäessä munien on syytä olla tuoreita.

Itselläni on kulunut käytössä Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa, josta löytyy ohje melkein mihin tahansa. Sitä en kyllä jaksaisi kokata läpi; jo sämpylöitä on kirjassa niin monta eri sorttia, että niiden tekemiseen kuluisi monta viikkoa. Enkä oikein usko, että kovin monelle olisi iloa peruspiiraiden ja makaronilaatikkojen tekemisen esittelystä.

Mutta ehkäpä on joitakin vanhempia klassikkoteoksia, joiden reseptejä voisi olla mielenkiintoista tänä päivänä kokeilla. Aika harvalla on sellaisia käsillä, joten niiden antiin tutustuisi mieluusti vaikka blogien kautta. Vanhat suomalaiset reseptit ovat nimittäin äärimmäisen kiehtovia ja usein turhaan unohdettuja. Onhan meilläkin perinteitä! Olisi kovasti kiinnostavaa tietää, voiko todellisia perinneruokia menestyksellisesti kokata vielä tänä päivänä – ja jos, niin millaisia makuelämyksiä ne tarjoavat.

Itse olen merkinnyt joitakin reseptejä muistiin lähes 90-vuotiailta eteläpohjalaisilta isovanhemmiltani. Tässä niistä yksi. Jos vaikka joku uskaltaa kokeilla...

Pullalaatikko (jälkiruoka)
"Tämoli oikeen sellasta herrasruokaa"

Kuivaa nisua
Maitoa
Voita
Puolukkahilloa
1–2 munaa
Vaniljakastiketta

Kuivat nisupalat voidellaan ja kastetaan maidossa. Sitten ladotaan uunivuokaan vuoroin nisupaloja, vuoroin makeutettua puolukkahilloa niin monta kerrosta kuin vuokaan mahtuu. Päälle kaadetaan 1–2 munan munamaito. Laatikkoa paistetaan uunissa niin, että nisut ja munamaito ovat sakeuttaneet sen.
Herkku syödään vaniljakastikkeen kera (mahtaako tämä olla uudempi idea – ei kai vaniljakastiketta kovin kauaa ole ollut saatavilla?).

10 kommenttia:

  1. Heh, mulla olisi kyllä tavoitteena oppia kokkaamaan ainakin merkittävimpiä perinneruokia, vaikka blogissani suomalaisuus syntyy ennen kaikkea raaka-aineista. Luulen, että monilla on nurja käsitys suomalaisesta ruuasta juuri pulavuosien ravinto- ja makuköyhien oppaiden takia. Useimmat niistä ruokalajeista, joita pidämme jotenkin "perinteisinä" ovat itse asiassa viime vuosisadan alun herraskaista ruokaa. Vähän kuten nytkin hienostellessa korvaillaan tylsät ja tavalliset asiat harvinaisilla ja kalliilla aineksilla, niissä käytetään luumua, riisiä ja manteleita.

    VastaaPoista
  2. Divareista olen tehnyt ilahduttavia löytöjä vanhojen suomalaisten ruokaohjeiden maailmaan. Toistaiseksi olen tyytynyt herkullisiin lukukokemuksiin..

    Julie & Julia -elokuvassa tehtiin "kaikki" Childin 524 ohjetta. Miksiköhän suomennetussa versiossani on 800 ohjetta?

    VastaaPoista
  3. Malitsu: Sulla onkin kiva ja poikkeuksellinen blogi! Hieno missio viedä suomalaista ruokaa maailmallekin – mä seurailen ainakin innolla, jos päädyt kokeilemaan niitä kaikista perinteisimpiäkin ruokia (mitähän ne oikeastaan olisivat?). Totta on kyllä, että raaka-aineista kaikki lähtee, olisi mahtavaa kun helposti ja läheltä saisi vaikka tuoreita kananmunia. Yksi ja toinen perinneruoka voisi siten maistua maukkaammalta...

    K.K.: Jään innolla odottelemaan, että kokkaat & bloggaat jotain noista aarteistasi.

    Hämmentävä juttu tuo 800 ohjetta sisältävä Child, täytyy varmaan olla kyseessä eri laitos kirjasta? Jonkun pitäisi nyt kokeilla vielä ne vajaat 300 ruokaa, jota Julie ei testannut :) Mullekin tuli kieltämättä himo saada tuo opus kirjahyllyyn, itse en tuntenut Childia lainkaan ennen tätä leffaa.

    VastaaPoista
  4. Niin, mitä ne perinteiset suomalaiset ruoat ovat? Itselleni tulee mieleen karjalanpiirakat, mutta niissähän on riisiä, joka ei ole suomalaista.

    J&J:tä katsellessa mietin myös sitä, että lopulta ranskalainen keittiökin taitaa olla aika simppeliä. Eli voilla tehdään paljon ja tuoreilla raaka-aineilla. Ja loput omilla käsillä. Leffa muistutti, että ruoanlaitto on käsityötä.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Koska "perinteisten suomalaisten ruokien" käsitys on minullekin aika epäselvä, olisi hauskaa, jos joku toteuttaisi blogissaan ruokia jostakin vanhasta keittokirjasta. Ehkäpä se selventäisi asiaa. Minä olen kerännyt vähän tätä ruokakansanperinnettä isovanhemmiltani, ja pullalaatikon ohella siellä on muutamia muitakin aika aidon kuuloisia tapauksia ;)

    Mulla on sellainen hytinä, että raaka-aineet tosiaan ovat ruoanlaiton a ja o. Julien ja Julian jälkeen olen toivonut saavani maistaa tuoreita kananmunia jossain, mitä luksusta se olisikaan!

    VastaaPoista
  6. Mikä tekee ruoasta suomalaisen? Kauppaa on käyty iän kaiken ja riisiä on ymmärtääkseni tullut Suomeen Venäjän kautta jo tsaarien Venäjän aikana aivan yleisesti. Mausteita ja suolaa oletettavasti paljon kauemmin.

    VastaaPoista
  7. Ari: Niinpä. Kuitenkaan esim. eteläpohjalaiset isovanhempani karsastavat edelleen riisiä, sieniä ja kanaa, joita siellä päin ei ole "perinteisesti" syöty. Ehkä pitäisi puhua alueellisista ruokakulttuureista?

    Vaikutteistahan kaikki syntyy. Ehkä suomalaisen vaikka ruoasta tekee se, että sitä todella tehdään ja jopa versioidaan Suomessa? Minusta karjalanpiirakat voidaan laskea, samoin vaikkapa glögi, jota oikeasti juodaan jouluisin melkein joka kodissa (ja nimenomaan suomalaisena tai ainakin pohjoismaisena versiona). Makaronilaatikkoakaan en ole tavannut muualla suomalaisessa muodossa. Entä vaikkapa pitsa?

    VastaaPoista
  8. Haarukka, alueellinen ruokakulttuuri on hyvä sana. Olen itse puoliksi hämäläinen ja puoliksi evakkokarjalainen ja karjalaisen äitini suvun puolelta olen kuullut kuinka sieniä pidetään "lehmien ruokana".

    Pizzasta (joo, mä en osaa kirjoittaa sitä pitsana) tulee mieleen Masaharu Morimoton pizza, jossa on pohjana tortilla ja täytteessä mm. sashimi-laatuista tonnikalaa, kalamata-oliiveja, jalapenoja ja anjovisaiolia. Tuo kuulostaa niin pimeältä, että pitäänee kokeilla.

    VastaaPoista
  9. Asiaa ajateltuani mieleen tulee kaksi suomalaista ruokakirjaa:

    Uusi ruutukokki
    Ruokatorstai

    Japanilaiseen keittiöön kilahtaneena voisin nostaa esiin myös kirjan Makuja suomeksi ja japaniksi Finnish-Japanese Kitchenary mutta se nyt ei tosiaan ole mikään klassikko.

    Mutta ainakin helsinkiläiselle torstain Hesari on instituutio.

    VastaaPoista
  10. Vaniljakastiketta on tehty iät ja ajat. Jo minun lapsuuteni kesähuvilalla 1950-luvun alussa se oli varsinkin lasten suosituin jälkiruoka.

    VastaaPoista