Minua kiehtoi maanantain Hesarissa juttu ihmisistä, joiden oloa ruokavalion muutos oli rutkasti parantanut. Yksi heistä oli blogistaniastakin tuttu Viidakkomies. Hän on saanut ms-tautinsa oireet kuriin ryhtymällä vegaaniksi ja suosimalla luomua sekä käsittelemätöntä ruokaa.Koko tämä ruokavaliokeskustelu on minusta jotenkin kovin 2000-lukua. Muistatteko vastaavaa jostakin aikaisemmasta ajankohdasta? Minä en, nimittäin omalta elinajaltani. Onko tämä ilmentymä vakavasta omaan napaan tuijoittamisesta vai (vihdoin) terveemmästä suhtaumisesta omaan hyvinvointiin – että sisukas suomalainenkin saa voida hyvin ja pitää omaa oloa tärkeänä asiana?
Lähipiiriinikin on viimeisten muutaman vuoden aikana ilmaantunut ihmisiä, jotka väittävät olevansa paljon hyvinvoivampia jätettyään pois esimerkiksi valkoisen viljan. Moni on sillä tavoin kertonut laihtuneensakin kuin huomaamatta. Hyvä! Tällaisissa kokemuksissa on minustakin jotakin inspiroivaa, vaikka itse olen huono heittäytymään täysillä jonkin jutun kannattajaksi. Ehkä voisi ottaa erilaisten ruokavalioiden kokeilukuukausia, ihan vain itsensä hauskuuttamismielessä? Lopulta on tylsä huomata syövänsä aina vähän samoja asioita.
Sellaisiinkin ihmisiin törmää, jotka innostuvat uudesta ruokavaliostaan niin, että rupeavat evankelioimaan asiaansa muillekin. Itse olen siinä kohtaa hieman skeptinen. Jotenkin tuntuu siltä, että mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Joskus ajaudun epäilemään, voidaanko oikeastaan puhua yhtään mistään ruokaympyrän kaltaisista yleispätevistä periaatteista. Jos liha kammottaa, voiko sen syöminen olla hyvästä? Entä voiko samalla periaatteella luopua kokonaan vaikkapa salaatin syömisestä?
Keskustelupalstoilla ja verkon syövereissä on valtava määrä ruoan ja juoman hyviin vaikutuksiin liittyvää (erittäin ristiriitaistakin) informaatiota. Yksi vannoo luomun nimeen: se on parantanut kaikki sairaudet allergioista akneen. Toinen käskee iho-ongelmaisten jättää pois suomalaiset viljat (en tajua, mihin tämä perustuu, mutta voi toki toimia). Kolmas on onnellisempi raakaruokailijana, neljäs puhuu kaiken syömisestä ja juomisesta kohtuudella (mutta näitä tyyppejä on lopulta keskusteluissa mukana vähemmän – vetääkö verkko enemmän ääri-ihmisiä?).
Syödään yhdessä -Facebook-sivun kysymys "Onko ruokavalion muutos parantanut elämänlaatuasi?" kirvoitti erään lukijan kertomaan, että veriryhmän mukainen ruokavalio on sopinut heidän perheelleen. Mielenkiintoista. Arvelitiin myös, että kaikenlainen erikoisruokavalio on hyvästä siksi, että silloin tulee syötyä vähemmän. Syömällä ja juomalla voi tietenkin saada itsensä myös sairaaksi.
Tekstit
Kerrassaan mielenkiintoista aihetta käsittelit postauksessasi, samoja asioita olen itsekin viime aikoina miettinyt. Itse olen tullut siihen tulokseen, että koko yhteiskuntaamme tuntuu piinavaan jonkin sortin syömishäiriö. Entisaikojen syömis- ja ruoanhankintatottumukset ovat muuttuneet järisyttävästi tähän päivään tultuamme: ennen raaka-aineet hankittiin itse, valmistettiin itse ja säilöttiin itse. Ruokaa oli pakko ajatella ja eläminen rakentui sen hankinnan ympärille, vähän kuten elämillä. Nykyään napataan roiskeläppä marketin kylmäaltaasta, lyödään mikroon, kiskaistaan naamaan ja taas mennään. Kun suhde ravintoon vääristyy, aletaan haalia tilalle jotain muuta, kuten erikoisruokavalioita, -raaka-aineita ja -tekniikoita. Ruokaa harrastetaan yhä laajemmalti ja se on suosittu puheenaihe. Sinänsä aika luonnolista, ravinto kun on erittäin keskeinen asia elämässämme, joten totta kai uhraamme sille aikaa ja ajatuksia. Tämä ihmisen ja ruoan välinen suhde vain tuntuu ilmenevän vähän toisella tavalla kuin metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa.
VastaaPoistaMitä ruokavalioihin ja niiden parantaviin ominaisuuksiin tulee, saattaa kysymys olla myös aika pitkälti siitä, mihin itse uskoo. Jos todella uskot VHH:n laihduttavan sinua ja olevan tehokas verensokerin tasapainottaja, saattaa se hyvinkin toimia. Jos kiinnostut ja innostut raakaravinnosta iho-ongelmiesi ratkaisijana, voit hyvinkin saada vastauksen rukouksiisi. Tällä ilmiöllä on nimikin: placebo.
Jotten nyt liikaa innostu tai provosoi, niin en todellakaan usko placebon olevan ainoa tekijä eri ruokavalioiden seuramuksiin. Totta kai ruoka, syömämme polttoaine, vaikuttaa jokapäiväiseen terveyteemme. Olisi hulluutta väittää muuta. Uskon kuitenkin myös siihen, että eri ihmisille sopivat erilaiset dieetit (kuten postauksessakin esitettiin) ja että omalla suhtautumisella ja asenteilla, tiedostetulla ja tiedostamattomalla, voi vaikuttaa "ruokavalion seurauksiin".
Minusta on pohjimmiltaan hieno asia, että voimme nykyään valita mitä syömme. Pakka kuitenkin jakaantuu ihmisiin, jotka eivät oikein tajua tekevänsä näitä valintoja ja toisaalta niihin mainittuihin julistajiin. Jälkimmäiseen ryhmään tuntuu pätevän sama kuin kaikkeen muuhunkin: mitä yksioikoisempi mielipide, sitä vähemmän tunnutaan perehtyneen asiaa liippaavaan tutkimukseen. Mutta juu, kyllähän ruokavalio vaikuttaa hyvinvointiin hurjasti. Sen huomaa erityisen helposti matkustellessa: Japanissa oloni oli pirteä, mutta pari viikkoa Itä-Euroopassa sai mahan sekaisin ja naaman kukkimaan.
VastaaPoistaJulkinen suomalainen ihanne on pitkään ollut kevyt- ja terveysvaikutteisissa tuotteissa tosi vahvasti, ja tämä on varmaan ollut ison työn tulos. Ehkä on ihan tervetulluttakin, että nyt ovat äänekkäiksi ryhtyneet luomuihmiset, jotka usein kritisoivat kovasti näitä kevytjuttuja ja keinotekoisia ainesosia. Keskustelu ei koskaan ole pahasta. Ja kuten Malitsu sanot, vaikuttahan se oloon, mitä syö!
VastaaPoistaSilti harmittaa, että nämä ruoka-asiatkin ovat menneet niin kovin monimutkaisiksi – en malta olla Helmin tapaan ajattelematta, että helpompaa olisi, kun söisi lähinnä itse kasvatettua tai naapurin kasvattamaa, niin kuin isovanhempieni aikaan. Silloin ei ehkä tarvitsisi niinkään huolehtia ruoan eettisestä tuotannosta, torjunta-aineista ym. asioista, joilla nyt joutuu tavallinen ihminen päätänsä vaivaamaan.
Sitten on toki tämä terveysvaikutteisuus. Tosiasiahan (ainakin minusta) on, että Suomessa on aika vahvasti ollut sellainen liha-peruna-kulttuuri, jossa kaikki, siis aivan kaikki, syövät samansorttista ruokaa. Maailmanlaajuisesti ei taida olla kovin outoa, että ihmiset syövät kuka milläkin tavoin – yhteinäiskulttuurin aika lienee tässäkin asiassa ohi. Ehkä olemme kuitenkin vielä sellaisessa vaiheessa, jossa äärinäkemykset saavat paljon tilaa esim. mediassa. Ihan tavalliset ruokavalinnat muuntautuvat silloin vähän vahingossa ideologiseksi julistamiseksi.
"Viidakkomies" ei tietääkseni tosin ole vegaani eikä koskaan ole väittänyt olevansa sellainen. Vegaanihan ei käytä mitään eläinkunnan tuotteita, toisin kuin mm. raakamaitoa mainostava Viidakkomies.
VastaaPoistaAnonyymi, jutussa Posti on tituleerattu vegaaniksi, mutta siinäpä ei käykään mitään yksiselitteisesti ilmi hänen ruokavalinnoistaan. Voi hyvin olla, kuten sanot!
VastaaPoista