Miten tämä liittyy ruokaan? Näin: ehdotan, että seuraavan kerran jollekin lahjaa miettiessänne ajattelisitte ensin ruokaa. Ruokalahjat ovat oivallisia, koska ne ovat kulutettavia ja herkullisia. Niitä ei tarvitse kantaa kirpputorille.
Silti: kyllä ruokalahjojenkin kohdalla kannattaa vähän miettiä. Ehkä ei ole paras idea antaa sitä kaikista eksoottisinta hillopurkkia (jolle vastaanottaja keksii kyllä käyttöä kerran, mutta joka on jo mennyt pilalle seuraavan mahdollisuuden koittaessa). Minua ainakin ilahduttavat ihan tavalliset, vähän luksuöösit ruokalahjat: yrtit näteissä purkeissa, sormisuola, ranskalainen marmeladi...
Yksi tuttu kertoi antaneensa päiväkodin ja koulun opeille eräänä vuonna luomuteetä ja -kahvia. Tänä vuonna hän aikoi lahjoa ihanissa pusseissa olevin Provencen yrttisekoituksin. Tuttava-lastentarhanopettaja kuulosti innostuneelta: vähemmän Tiimarin posliinia pölyyntymään nurkkiin! Opettaja voisi (luullakseni) ilostua myös luomujauhoista, reilusta sokerista tai hunajasta tai kesäisestä lähimehusta (sellaistahan voisi tehdä itsekin!). Tai sitten voi ottaa mallia Pieni kakkupuoti -blogissa tehdystä söpöstä kakusta päiväkodin tädeille. (Paras sokeri kakkupohjaan paljastetaan muuten tämän päivän Turun Sanomissa.)
Voisiko jopa ylioppilasta tai muuta valmistujaa lahjoa ruokaisasti? Itse yritin myydä kirpputorilla korkeaa pinoa elämänviisausopuksia, joita minulle ylioppilaaksituloni kunniaksi lahjoitettiin (eivät tahtoneet mennä kaupaksi, kuka haluaisi?), joten ainakin niille ruoka olisi hyvä kilpailija. Lahjakortti hauskaan ravintolaan, lahjakortti "meille illalliselle", sampanjapullo juhlan kunniaksi, leivontatarpeet hyvän ohjeen kera… Lopulta yksi arvokkaimmista asioista, mitä sukulaiset voivat nuorille antaa, ovat minusta sukupolvelta toiselle kulkeneet reseptit (tai ruisleivän juuri). Olen itse tosi tyytyväinen, että olen tajunnut kirjoittaa ylös joitakin lähes 90-vuotiaan mummoni ohjeista hänen vielä eläessään. Perinteet kunniaan! Niiden siivittämänä on hyvä ponnistaa omaan elämään.
Tekstit
me annoimme lasten tarhatädeille saaristolaisleipää. tuntui kelpaavan :).
VastaaPoistaTämä on erittäin asiaa. Kaikilla kun on jo kaikkea. Itse olen jo pitkään ottanut mielummin lahjaksi jotakin, jonka saa kurkusta alas eikä jää täyttämään kaappeja ja laatikoita.
VastaaPoistaTämä kyllä menee tavaran puolelle, mutta ostin taannoin rippilahjaksi kunnollisen valurautaisen parilapannun. Mutta muuten olen täysin samoilla linjoilla. Lahjaksi jotain sellaista, joka ei jää pyörimään nurkkiin. Ruoka on oivallinen lahja tai tuliainen. Jotain paikallista, pienen valmistajan herkkua.
VastaaPoistaMun mielestä ehdottomasti kivointa on viedä jotain itse tekemäänsä herkkua. Tällöin välittyvä viesti on syvempi: antaja on nähnyt todella vaivaa eikä vain kiireessä poiminut jotain kaupasta juuri ennen juhlia. Eilen vein kaverin tupareihin vegaanisia korvapuusteja pakattuna Punaisen ristin kestohedelmäpussiin. Vastaanottaja vaikutti varsin ilahtuneelta :)
VastaaPoistaKunhan ei vie kynttilänjalkoja tai aforismejä. Lahjakortti hyvään ravintolaan ei ole paha sekään.
VastaaPoistaMerituuli: Saaristolaisleipä kuulostaa aivan mahtavalta. Pitää panna korvan taakse tuo (ja ehkä opetella ensin tekemään tosi hyvää saaristolaisleipää).
VastaaPoistaChez Jasu: Niinpä, mutta tämän asian unohtaa niin kovin helposti. Ihan itsekin syyllistyy ostelemaan yhtä ja toista turhaa kaappiinsa...
Anja: Parilapannu kelpais kyllä mullekin. Ja lähivalmistajan tuotteet olisivat ihan parhaita.
Pia: Ihanan lahjan olet kyllä keksinyt. Hassua, että helposti sitä ajattelee kovin monimutkaisesti ja sitten päätyy just tuohon edellisen päivän paniikkiin. Aika moni tykkäisi tuoreesta pullasta!
Anonyymi: Aamen.