Silmiinpistävää oli – taas kerran – myös perheiden omistamien ravintoloiden paljous. Tarjoilemassa hääräilevät niin äiti, isä kuin lapset – ja kaikki juttelevat välillä asiakkaiden kanssa, pitävät taukoja, juovat kahvia. He vaikuttavat viettävän aikaa ravintolassaan. Monet ravintolat ovat samalla paikalla, jolla ne ovat olleet 20 vuotta sitten. Vaikea kuvitella, että Ranskassa omistajaperheet vaihtaisivat ravintolan nimen, tunnelman ja sisustuksen kolmen vuoden välein, kuten olen kuullut Suomessa tehtävän. Mistä tämä ero? Onko ravintolan pitäminen ranskalaisperheelle enemmän elinkeino, josta on tarpeen saada vain jonkinlainen elanto? Riittääkö Ranskassa vähempi? Asioisin Suomessa mieluusti mutkattomassa ravintolassa (nyt ei siis puhuta mistään Michelin-paikoista), jossa tarjoilijalle on aidosti väliä sillä, millainen minun ruokakokemukseni on.
Viimeinen huomio: kouluruoka. Ranskalaisessa koulussa on kai yleensä kunnollinen parin tunnin ruokatauko, ja monet oppilaat menevät kotiin syömään. Koulussakin kuitenkin voi maksusta ruokailla, ja tarjolla on jo lapsille usean ruokalajin lounas. Viikko sitten maanantaina marseillelaisessa koulussa tarjolla oli seuraavanlainen menu:
Kauden mimosasalaatti TAI
Linssisalaatti TAI
Lettu juustotäytteellä
***
Pekoni-kevätsipuli-kermapasta TAI
Sinappikanaa
***
Vihannesgratiini TAI
Pastaa
***
Edamia TAI
Valikoima luonnonjukurtteja
***
Hedelmäkori TAI
Hedelmäjälkiruoka TAI
Kuukauden jäätelö
***
Valikoima jukurtteja ja vanukkaita
Linssisalaatti TAI
Lettu juustotäytteellä
***
Pekoni-kevätsipuli-kermapasta TAI
Sinappikanaa
***
Vihannesgratiini TAI
Pastaa
***
Edamia TAI
Valikoima luonnonjukurtteja
***
Hedelmäkori TAI
Hedelmäjälkiruoka TAI
Kuukauden jäätelö
***
Valikoima jukurtteja ja vanukkaita
Pakostakin tällaisen listan edessä oppii arvostamaan rauhallista ruokahetkeä, väitän minä! Ranskalaiset hakevat oppia Suomen loistavasta koulujärjestelmästä, mutta olisiko meilläkin kuitenkin jotakin opittavaa?
Tekstit
Olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta kouluruokailuasiasta! Mielestäni Suomen kouluissa harrastettava 20-30 minuutin ruokailuhetki on aivan naurettava; syömisestä tulee tankkaamista, suorastaan ahmimista, eikä siinä kyllä jää ruuasta nauttimiselle tai hyvien pöytätapojen opettelulle yhtään aikaa.
VastaaPoistaRuuan tuoreudesta; onneksi Suomestakin löytyy (harvinaisia) poikkeuksia, esim. ravintola Nokka, jolla on palkkalistoillaan ikioma kalastaja ja ruokalistalla päivän saaliista kehitelty annos. Mahtava idea!
Toivoisin niin, että jo kouluruokaloiden nimikin vaihdettaisiin "ravintolaksi". Monesti ne ovat läpikulkupaikkoja muutenkin... En tiedä, onko tämä asia paremmin Ranskassa, mutta ainakin tuolta ruokalistalta valitsisin helposti mitä tahansa ihan itsellenikin.
VastaaPoistaOnneksi Suomestakin löytyy edes joitakin tuoreutta korostavia ravintoloita! Ne täytyy pitää tarkasti mielessä, kelpaa suositella ulkomaalaisillekin.
Nuo ovat juuri niitä asioita, joista täällä Ranskassa niin kovasti pidän! Myös moni aikuinen käy syömässä lounaan kotona. Perhe kokoontuu kesken päivän. (Ei tietenkään kaikki, mutta jotkut kumminkin.)
VastaaPoistaKävitkö muuten Marseillen kalatorilla aamulla?
Noista pikku ravintoloista minäkin pidän. Siitä tunnelmasta, siitä, että kokki käy kysymässä miltä maistuu, siitä ettei ruokailu ole välttämättä mikään hienosteluasia. Hintansakaan puolesta.
Nokan idea kuulostaa hyvältä, mutta jollen aivan väärin muista, on hintataso todella korkea. No, minun kukkarolleni ainakin...
ranskalaisen koulukanttiinin (cantine ranskaksi) ruokalista näyttää hyyvältä mutta ei se takaa, että ruoka olisi hyvää. itse otin ensiaskeleet ranskalaisessa ruokakulttuurissa kolkyt vuotta sitten yliopiston kanttiinissa ja jos olisin luottanut vain siihen mitä siellä sai, luulisin nykyään, ettei Ranskassa osata ruokaa laittaa ollenkaan. sen jälkeen nuo kanttiinit ovat menneet ns Flunchiin päin ja mainoksista huolimatta Flunchinkaan ruoka EI ole hyvää. tyttäreni taas ei keskikoulussa enää suostunut syömään koulun ruokalassa laisinkaan, en viitsinyt edes sitä maksaa kun hän kuitenkin kävi kavereineen syömässä kaupungilla ja arvatkaa missä kävivät... mäkkärissä tietenkin. tai sitten crepes-kojulla tms. eli täälläkin, kaikista perheiden ponnisteluista huolimatta, lapset liukuvat pizza, pasta, mäkkäri-linjalle. onneksi toisaalta keittotaito on uudestaan in ja ainakin eräät nuoret kokeilevat ennakkoluulottomasti uusia ruokaohjeita ja vieraita keittiöitä.
VastaaPoistaTuohon Airellen kommenttiin täytyy lisätä, että olen kerran syönyt ranskalaisen firman kanttiinissa, ja se oli juuri noin... Menu kuulostaa hyvältä, mutta ruoka oli ihan samanlaista pöperöä kuin missä tahansa muuallakin. Ja kieltämättä oppilaita näkee lounastauolla juuri noilla crepes/sandwich/panini-kojuilla...
VastaaPoistaPinea: kävin Avenue du Pradon torilla kyllä aamulla, siellä oli kalaakin. Mutta ei tainnut olla varsinainen kalatori (hoh, se olisikin varmaan ollut mieletön!).
VastaaPoistaSuomessa on just se ärsyttävyys, että hyvät jutut ja ideat helposti maksaa aivan maltaita – ja ovat täten hyvin elitistisiä. Vastenmielinen ajatus, että vain rikkailla on varaa syödä hyvin.
Airelle: Ulkopuolelta on tosiaan varmaan helppo ihailla. Mikään systeemi ei kuitenkaan ole täydellinen... Olen myös huomannut, että Ranskassakin pikaruokalat on suuressa suosiossa. Silti tuntuu, että perusruokakulttuurissa on siellä jotain selkeästi erilaista kuin täällä. Mikä se sinusta on (vai onko sellaista asiaa)?
Myönnettäköön, että olen itsekin syönyt kaameaa ruokaa (joka päivä ranskalaisia ja lihaa) ranskalaisen yliopiston ravintolassa. Silti teki vaikutuksen se, että siihen aina kuului niin monta osaa, myös jokin hedelmä ja maitotuote joka päivä.