maanantai 3. toukokuuta 2010

Hiljaisia signaaleja ruokatottumuksista

Ruokablogeissa on se ihastuttava puoli, että niistä voi seurata hiljaisia – ja äänekkäitäkin – signaaleja.

Viime viikon äänekäs signaali: kun ruokaharrastaja vuonna 2010 viettää vappua, hän juo yhä simaa, mutta ei suinkaan sitä ihan tavallista versiota. Simalla pitää nyt olla määrite. Okriina teki intiaanisimaa, joka on intiaanisokerin hyviin ominaisuuksiin luottavaa "raakasimaa" ja lisäksi luomua. Omenaminttu värkkäsi nimensä mukaisesti minttusimaa. Mämmi luotti viimevuotiseen raparperisimaansa. Kuukauden ruokablogiksi tänään valittu Kulinaarimuruja sentään luotti perinteiseen malliin. Kehitelläänköhän valmissimoja samoihin suuntiin?

Viimeisen vuoden ajan blogeissa selkeästi erottuneita hiljaisempia signaaleja on minusta superruoka. Luulen, että nyt jo aika suuri osa ihmisistä on joskus kuullut käsitteen: siis näitä goji-marjoja, macajauheita ja kuivattuja mustikoita. Erityisen ravintotiheää ruokaa!

Kun viikonloppuna huomasin päälle viisikymppisen tuttavani kuivaruokahyllyssä gojimarjoja pussissa, jossa luki suurin kirjaimin "superfood", tajusin, että superruoka on muuttunut valtavirraksi. Siitä pitää olla jo perillä jokaisen, joka on kiinnostunut hyvästä syömisestä. Blogeissa superruoka-termiä on maisteltu jo pitkään, ja paljon sitä on pohdittukin. Esimerkiksi Kaisa kirjoitti aiheesta jo marraskuussa 2008, Noora analysoi sitä syyskuussa 2009 ja lopulta veti viime viikon lauantaina Yle Radio 1:llä keskustelun aiheesta. Uuden mustan superfood-lähetys on vieläkin kuultavissa Yle Areenassa.

Superruoan vanavedessä ovat kulkeneet raakaruoka ja vihersmoothiet. Ne ovat vallanneet palstatilaa blogeista ja keskustelupalstoilta erityisesti viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alkupuoliskolla.

Raakaruoka on puolestapuhujiensa mukaan "kypsentämätöntä, luonnollista ja ravitsevaa", ja kerrotaanpa sen parantaneen niin allergioiden kuin aknen oireita. Asiaan paneutunut blogi raakaruoka.com valottaa perusasioita. Sen kirjoittajat ovat täysraakailijoita, mutta olen huomannut tämän trendin jo laskeutuneen myös tavallisempien ruokabloggaajien joukkoon. Aika moni suosii nyt kypsentämätöntä silloin kuin voi, koska se mielletään hyväksi valinnaksi. Kurkatkaapa vaikka Okriinan tai Iisan keittiöön.

Vihersmoothieissa – jotka usein liittyvät raakaruokailuun – kyse on siis siitä, että hyviä aineita tuodaan elimistöön mahdollisimman helpossa muodossa. Pirtelöiksi sekoitetaan kaikenlaista vihreää salaatinlehdistä avokadoihin. Esimerkiksi Heidin Quinoaa-blogi valottaa perusperiaatteita. Herkullisia pirtelöitä viherhenkeen on värkännyt myös lifestyle-bloggari Maijja.

Nyt odottelen, tuleeko raakaruokailusta ja vihersmoothieistakin superruokien kaltaista valtavirtaa. Ja mistä puhutaan seuraavaksi? Ruokablogistit ovat muiden blogistien tavoin paljastuneet edelläkävijöiksi ja trendsettereiksi, joita kannattaisi ruoka-alalla pitää silmällä. Se on kaiken muun hyvän lisäksi hauskaa!

4 kommenttia:

  1. Mainioita linkkejä, noiden vihersmoothieiden terveellisyyteen on helppo uskoa mutta resepteissäni on ollut parantamisen varaa maun näkökulmasta.
    Tärkeää varmaan olisi että nämä korvaisivat vehnäjauhon ja sokerin yliannostuksia. Mielestäni ei ole vain niin, että mitä syöt - sitä olet vaan myös mitä syöt - siihen alat uskoa!

    VastaaPoista
  2. Kah', minähikö se sielä!
    Edellisen kommentoijan tavoin olen samaa mieltä terveellisyydestä, mutta en mausta. Omani ovat nimittäin ihan mainion makuisia, kelpaa tarjota ystäville ja kylänmiehille maisteltavaksi.

    VastaaPoista
  3. mä en taas tajua vihersmoothieta yhtään.. miksei niitä rehuja voi syödä kokonaisina eikä vauvanruokana? se on parempi hampaillekin ja paljon herkullisempaa. En usko edes että ne sen paremmin muka sulaakaan kun ei pirtelö lopulta ole niin tasaista ja pientä.

    VastaaPoista
  4. Munkin jälkeen: Omatkin vihersmoothieni ovat olleet maun näkökulmasta vähän niin ja näin. Eilisessä Strömsössä tehtiin nokkossmoothieta, sitäkin voisi kokeilla...

    Maijja: Tuo makupuoli tuntuu vähän haasteelliselta. Hyvä tietää että sinun ohjeisiisi voi luottaa senkin puolesta!

    Aleksi: Niin, minäkin kyllä tykkään myös salaatin koostumuksesta. Mutta ehkä vaihtelun vuoksi?

    VastaaPoista