sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Syödään yksin

Yhdessä syöminen - sen ihanuus ja autuus - on pitkään ollut esillä. Sen puolesta on oikein Facebook-ryhmäkin. Tottakai kuulun sen fanittajiin. En voi olla kuin samaa mieltä, että yhdessä syöminen on mukavaa. Aina ja kaikille se ei ole kuitenkaan mahdollista. Onko syömisen nautinto poissa, jos joutuu syömään yksin? Vai onko sekin jopa autuus, joskus ja joillekin?

Pieni haarukointi eli kirjallisuuskatsaus netin ääressä osoitti, että googlaamalla yksinsyöminen tuotti kolme kertaa enemmän osumia, yli 600 000 kpl. Menin vielä Social Mentioiin katsomaan tarkemmin, mitä erityisesti blogeissa on asiasta viime aikoina kirjoitettu. Kun syvennyin yksinsyömisen hauilla löytyneisiin teksteihin, ahdistuin. Suureen osaan liittyi surullisia tarinoita. Hmm...

Sitten löysin positiivisen tarinan Hannan Jensenin kiusaus -blogista. Hän kertoi, että tykkää joskus syödä ravintolassa yksin. Tiedän myös tuttaviani, jotka matkustelevat yksin ja nautiskelevat hyvissä ravintoloissa. Itse olen vieroksunut sitä, mutta Hannan kertomus Paraisilta innosti.

Tänään, sunnuntaina kokeilin pitkästä aikaa, miltä yksin syöminen tuntuu ja maistuu.

Mies on hirvimetsällä koko viikon ja viikonloppuisin kotona syömässä käyvä nuoriso on muilla mailla. Sain olla yksin ja syödä yksin. Ilman huolta kenestään. Huomasin, miten mukavaa vaihtelua on syödä yksin. Ainakin seuraavat 10 asiaa poikkeavat yhdessä syömisestä.

1. Ennakkosuunnittelu on vähäistä (+ ja -)
2. Kattaus jää puutteelliseksi (-)
3. Syö helposti liian nopeasti, kun ei ole juttuseuraa (-)
4. Astioita ei likaannu paljoa (+)
5. Tekee mieli lukea syödessä (- ja +)
6. Viini ei maistu yksin (+ ja -)
7. Ei voi arvioida ruoan makua toisten kanssa (-)
8. Voi tarkkailla luontoa ja ympäristöä ja ajatella omia asioita (+++)
9. Jää aikaa blogata kokemuksestaan (+)
10. Kun välillä syö yksin, on kiva taas syödä yhdessä (+)

Sunnuntailounaalleni en ollut siis suunnittelut mitään ruokalajia. Tosin olin ostanut herkkuani eli valmista puolikypsää paahtopaistia aamiaiselle. Kaapissa on aina vuohenjuustoa ja salaattaiaineksia. Siemensekoitus, jossa pinjan, kurpisan, auringonkukan ja meloninseimeniä kruunaa salaatin kuin salaatin.
Paahdoin siemenet ja vuohenjuuston. Kokosin salaatin. Maustin itselleni mieluisasti. Paahdoin hyvän leivän. Kuvasin annoksen ja söin sen syysluontoa ihaillen ja pohdin, keitä kutsuisin ensi viikonloppuna ruokavieraiksi.

Miltä Sinusta tuntuu syödä yksin? Kotona, ravintolassa?

2 kommenttia:

  1. Minustapas rauhallinen ja nautiskeleva yksin syöminen on aivan mainiota, ja turhaan mustamaalattua. Myös yksin syöminen on hyvä juttu. Ja mihin perustuu tämä, että syödessä ei voisi lukea? Miksi lukeminen olisi huonompaa kuin luonnon katseleminen? Jos ei hotki ja töhri kirjansivuja.

    VastaaPoista
  2. Hyvä pointti tuo lukeminen. Olet oikeassa, ei kai ketään haittaa,jos samalla lukee ja syö. Lisäsin 5.kohtaan vielä + perään.
    Taitaa tuo lukemisen välttäminen olla tärkeämpää silloin kun on muita seurassa.
    Erityisesti kännykän räplääminen ruokapöydässä ärsyttää. Se onkin jo toisen blogin aihe....

    VastaaPoista