tiistai 17. maaliskuuta 2009

Luomu lamassa

Minä en osta luomua, vaikka haluaisinkin ja vaikka nykypäivän tiedostavan kansalaisen oikeastaan kuuluisi. Olen nuorehko kaupunkilainen kuluttaja, ja kuuluisin varmasti luonnollisesti terveellisten ajatusten kohderyhmäänkin. Valintaani on kuitenkin kolme pääsyytä (huutakaa hep jos tunnistatte niistä jonkin!):

Tarjonta on näivettynyttä tai muuten vaan epähoukuttelevaa. Luomua pitää kaupassa edelleen etsiä. Ja kun minimaalinen luomuhylly löytyy, se on usein sekaisin ja täyteen tupattu. Vihannekset näyttävät parhaat päivänsä nähneiltä, ja kuitenkin hinta on paljon tavistuotteita korkeampi. Herätkää kaupat!

Luomu leimautuu elitismiksi. Opiskelijat ja köyhät kuluttavat ruokaan yhä vähemmän rahaa, kertoi YLE Uutiset sunnuntaina. Joka puolelta toitotetaan lamaa, ja peruskuluttajalle tulee helposti tunne, että nyt kannattaa luomukikkailun sijasta panostaa edulliseen perusruokaan. Luomurakkauden julistaja saa tässä maailmanajassa helposti elitistin leiman: luomu ei Suomessa ole vielä osa tavallista, järkevää arkea.

En ota tarpeeksi vakavasti luomun paremmuutta. En osaa ajatella niitä kemiallisia jäämiä, joita kehooni ei-luomusta ajautuu. Kukaan ei ole kertonut niistä kovin selvästi. Kaupat vakuuttelevat tarjonnallaan, että luomu on höyrähtäneiden marginaalijuttu. Luomun puolesta ei puhuta tarpeeksi pontevasti.

Tietenkin pienempiäkin ääniä voisi kuunnella. Kuten sitä, että ruoka-alan vaikuttajista suuri osa kertoo haastatteluissa syövänsä melkein pelkästään luomua. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio kertoo Seija Kurunmäen Järkipuheita ruoasta -kirjassa (2008), että hänen luomurakkautensa taustalla on "kysymys kemiallisista jäämistä ja niiden mahdollisista yhteisvaikutuksista, vaikka pitoisuudet olisivatkin alle nykyisten sallittujen raja-arvojen. Mitä enemmän tiedän kemiallisista aineista, sitä enemmän asiaa pohdin --". Tulee vähän sellainen tunne, että tieto voisi tässä asiassa vaikuttaa muidenkin valintoihin aika paljon. Täytynee tutustua BBC:n pätevänoloisiin luomujuttuihin täällä ja perehtyä paremmin Finfoodin 12 syyhyn valita luomu. Jospa ne vakuuttaisivat.

Parhaiten uskon kyllä ihan tavallisia ihmisiä. Sunnuntain Hesarissa maanviljelijä ja kuvataiteilija Osmo Rauhala oli näyttävästi esillä ehdotuksellaan, jonka mukaan Suomella olisi nyt hyvä mahdollisuus profiloitua nimenomaan luomun tuottajana. Hyvä avaus! Toivotaan, että keskustelu jatkuu. Mahdollisuuksia on, sillä luomua ostettiin viime vuonna 19% edellisvuotta enemmän.

Blogimaailmastakin yritän jatkuvasti haarukoida luomupuheita. Aika harva ruokablogaaja kuitenkaan profiloituu luomutuotteiden käyttäjänä. Innoissani kurkistelen Kemikaalicocktailiin, jossa luomu on paljon muutakin kuin ruokaa, ja Kotiäidin luomulaaksoon, joka on saanut minut uskomaan, että luomulla oikeasti on merkitystä hyvinvointiin. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman blogeista Kestäviä keitoksia paneutuu erityisesti luomuasioihin - sieltä voi lukea esimerkiksi ihmeellisestä matkasta Saksaan, jossa luomua saa niin hotellin aamupalalla kuin Ikeassakin.

6 kommenttia:

  1. Voisiko joku lopultakin selittää minulle, että miten kalliilla tuotetulla sähkövalolla kasvatettu kalvas kasvihuonetomaatti on luomua (luin läpi linkkiesi luomu-määritteet, eikä minusta kasvihuoneluomu ole luomua minkään määritelmän mukaan; ei se myrkyttömyys riitä luomuksi).

    VastaaPoista
  2. Onhan kasvihuonetomaattikin luomua tiettyjen kriteerien mukaan, vaikka se vähän hämää. Mutta en paneudu tähän määritelmään vaan julistan, että ostaisin ja söisin luomua, jos sitä olisi helposti ja houkuttelevasti tarjolla. Todella täytyy nähdä vaivaa ja päässä pitää takoa ostaluomua ostaluomua, jotta tulisi kaupasta ulos luomutuotteiden kanssa. Suurissa elintarvikeliikkeissä voisi olla kiva luomuhenkinen luomuosasto, jonne kaikki kaupan luomutuotteet olisi koottu ja ostamiseen tulisi hyvä fiilis. Vähän kuin torilla kesäpäivänä. Onkohan tätä kunnolla edes kokeiltu!? Luomupallo kaupalle!

    VastaaPoista
  3. Luomu tuntuu puhuttavan. Luin juuri jostakin luontaistuotelehtistä, olikohan Life, siinä yhdistettiin kovasti luomu ja terveellisyys. Olisi kiinnostavaa tietää onko luomuruisleipä terveellisempää kuin tavallinen? Kuka tietää?

    VastaaPoista
  4. Voihan se olla, että luomu on terveellistä ja joku voi väittää sen olevan maukkaampaakin, mutta mielestäni tärkeintä olisi korostaa luomun ekologisuutta. Sen ymmärtäminen on vaatinut ainakin minulta hieman perehtymistä kemiaan ja aineen kiertokulkuun maapallolla. Eli mitä tapahtuu kun maassa olevien ravinteiden avulla esim. vilja kasvaa pellolla, sen syö ihminen tai eläin ja sen jälkeen muodostuu jätöksiä.
    Luonnonmukaisessa kierrossa jätökset ja niiden mukana ravinteet palautuisivat takaisin sinne pellolle. Näin ei tarvitsisi ottaa elottomasta luonnosta ravinteita avuksi ja aiheuttaa aineiden kiertokulkuun epätasapainoa.
    Nykymuotoisessa kemiallisia ravinteita hyväksikäyttävässä maataloudessa, ravinteiden luonnonmukainen kierto ei ole mahdollista. Esim. sikojen syömä soijarehu tulee Etelä-Amerikasta ja päätyy "ongelmaksi" Suomalaisille karjatiloille tai vesilaitoksella ihmisten jätöksistä syntyvä multa päätyy kaupunkien viherrakentamiseen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos hyvistä kommenteista! Juuri tällaista keskustelua kaipaan. Kuulisin mieluusti myös jonkun kaupan ihmisen kommentteja (enkä taida olla ainoa!).

    VastaaPoista
  6. Tuohon ensimmäiseen väittämääsi kommentoisin että luomutuotteet ovat usein näivettyneitä ja huonosti esillä, koska kukaan ei osta niitä. Ja kalliita ne ovat samasta syystä. Mielestäni jokaisen omasta ravinnostaan kiinnostuneen tulisi ostaa luomua aina, kun se on mahdollista. Itse olen opiskelija ja ostan pääasiassa luomutuotteita. Tuloja minulla ei ole KELAn antamaa tukea enempää, enkä silti koe luomun olevan budjetilleni liian kallista. Aluksi luomun valintaan oli syynä eettiset asiat sekä kemikaalit, mutta nyt suurin tekijä taitaa kuitenkin olla maku. Kun kerran on maistanut luomutuotetta on vaikeaa palata takaisin "normaaliin" vastaavaan, koska luomun jälkeen usein huomaa sen maistuvan jopa pahalle. Näin kävi esimerkiksi maidon, jogurtin ja porkkanoiden kohdalla. Joissain tuotteissa makuero ei tosin ole kovin huomattava, mutta päädyn kuitenkin ostamaan luomua ihan vain sitä kemikaalimäärää ajatellen. Olen myös henkilökohtaisesti vakuuttunut, että luonnonmukainen viljely edistää kestävän kehityksen periaatteita, ja luomun valinta on yksi merkittävimpiä asioita, joita taviskuluttaja voi tehdä vaikuttaakseen.

    VastaaPoista