Maukasta uutta vuotta, hyvä lukijani!
Voisilmäpeliä-blogissa Eeva paljastaa, mitä on vuonna 2009 syönyt ensimmäistä kertaa: tryffeliä, ankeriasta, viiriäistä, jänistä ja silliä. Mielenkiintoista!
Mekin mietimme toisinaan miehen kanssa, milloin olemme ensimmäisiä kertoja maistaneet mitäkin. Olemme kyselleet sitä muiltakin. Todettu on, että aika moni nykyisin yleisesti käyttämämme ruoka-aine on sellainen, jonka olemassaolosta meillä ei 15 vuotta sitten ollut aavistustakaan. Suomalainen ruokakulttuuri ottaa vaikutteita, laajenee ja muuttuu. Hyvä!
Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ensimmäisiä maistokokemuksia muut muistavat. Jakakaa siis! Meillä on ihmetelty ainakin seuraavia juttuja:
Vaarini kertoi, että maistettuaan ensimmäistä kertaa kurkkua (tämän täytyi olla joskus 1930-1940-luvulla) hän piti sitä pilallisena ja heitti sen pois: ihmeellinen vetinen hedelmä! Kurkku tuli jäädäkseen, mutta vaari ei innostunut siitä koko elinaikanaan.
Meillä mätiä (tuota taivaallista herkkua!) on ollut joulupöydässä 90-luvulta asti. Sitä ennen en edes tiennyt sellaisen syötävän olemassaolosta. 50-luvulla Helsingissä syntyneellä tuttavalla mäti taas on kuulunut jouluherkkuihin jo lapsena.
Pastastakin alettiin minun kotonani puhua vasta joskus 90-luvulla. Sitä ennen oli vain makaronia, jota käytettiin lähinnä makaronilaatikkoon.
Siskoni kehitti 90-luvun puolenvälin jälkeen herkkupastan uutuustuotteista: siihen tuli fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ja pestoa. Nämäkin tuotteet ovat sittemmin vakiinnuttaneet paikkansa ainakin meidän jääkaapissamme. Herkkupastaan voi turvautua edelleen silloin, kun kaipaa jotain tosi jytkyä nopeasti.
Mies tutustui tortilloihin vieraillessaan ensimmäistä kertaa lapsuuskodissani 2000-luvun alussa. Meillä ne oli löydetty muutama vuosi aikaisemmin. Ennen tortillojen aikaa syötiin tacoja.
Muutama vuosi sitten kauppojen hyllyihin ilmestyi villisuolaheinä (edit: se on muuten viinisuolaheinä). En ole vielä oikein innostunut. Tofusta sen sijaan olen innostunut: sitä laitoin ensimmäistä kertaa ehkä 2004.
Viime vuonna löysin pakastealtaasta mainiot valkosipulietanat ja ostin ensimmäistä kertaa elämässäni seesamiöljyä. Uutena vuotena kokattiin korealaista.
P.S. The Voice etsii vuoden parhaita nettielämyksiä, mm. Vuoden ruokablogia. Käy äänestämässä täällä 10.1. mennessä.
Kikherne-kvinoasalaatti
1 viikko sitten
Tekstit
Kivoja muistoja! Mieleeni nousi heti pari tapausta: veljeni luuli pitkään (siis hyvin pitkään, teini-ikäiseksi asti), että anjovis on joku hedelmä, koska sitä oli aina purkissa :D Vaikka purkin kyljessähän on yleensä vielä kalan kuva...
VastaaPoistaOma siippani maistoi Brietä ensi kerran vanhempieni luona 6-7 vuotta sitten. Meillä sen syöminen oli ihan tavallista.
Itseltä on edelleen sultsinat maistamatta, kun miehen karjalainen mummi ehti kuolla ennen kuin ehdin häntä tavata.
Mainio postaus! Kurkkukin on tosiaan niin uusi juttu meillä... Oliko se kasvihuonekurkku, vai miten oli avomaankurkkujen laita? En olisi ikinä tullut kuvitelleeksi... Vaikka näistähän makujutuistahan pitäisi haastatella jo omia vanhempiakin! Heidän aikanaanhan ruoka todella on muuttunut.
VastaaPoistaItselleni tuli mieleeni ensimmäisenä tähtihedelmä 80-luvulla, se oli kaunein koskaan näkemäni hedelmä.
Villisuolaheinää, sitä jota siis luonnossa kasvaa, on meillä syöty aina. Naposteltu kallioilla kulkiessa, ihanaa! Viinisuolaheinää ei ole tainnut vieläkään maistaa.
Ilona, hauskoja muistoja sullakin! Minä muistan, että 80-luvulla syötiin noiden hienojen juustojen (brie!) sijasta useimmiten valkosipulista creme bonjouria. Se oli vähän niin kuin fiinimpää.
VastaaPoistaMoni perinneruoka on mullakin maistamatta, ja moni sellainen sapuska on jäänyt pois, mitä 80-luvulla muistan syöneeni melko usein (vaikkapa veriletut ja makaronivelli!). Kiinankaalin keksin juuri (korealaisten ruokien ansiosta) uudestaan, sitä käytettiin ennen salaattina. Miksi ei enää?
Pinea, tuo kurkkujuttu sijoittuu ihan maaseudulle Etelä-Pohjanmaalle, ja oletan kyseessä olleen itse kasvatetun avomaankurkun. En ymmärrä, miten se on voinut olla pahaa. Kai siinä oli jokin ihan uusi maku ja koostumus, jota ei vaarini ollut syötävissä ennen tavannut.
Tähtihedelmä oli muuten kaunis 80-luvulla, en kyllä muista sitä syöneeni. Äiti osti mangoja joskus, ja ne oli tosi eksoottisia. Avokadot on hedelmistä mulle sellainen aika tuore tuttavuus (ehkä alle 10 vuoden takaa), jota nykyään tulee käytettyä silloin tällöin.
Sitä oikeaa villisuolaheinää en muuten taida olla maistanut. Kuulostaapa oivalta herkulta. Tuo viinisuolaheinä taitaa olla aika toinen juttu!