Luomua kotiovelle

Minulla on kuulkaa hallussani 10 kiloa luomuporkkanoita ja 10 kiloa luomusipuleita! Ja luomumallisia ruisjauhoja ja kaalia ja härkäpapuja. Päätin vihdoin tehdä jotain sille jatkuvalle valitusvirrelleni, että en tiedä mistä ruokani tulee, ja tilata sitä suoraan tuottajalta (tai no, oikeastaan tämä taitaa olla kauppa, josta saa monen tuottajan tavaraa).

Sopi ottaa kunnon satsit, sillä meidän 50-lukulaisessa kerrostalossamme on sellainen oiva keksintö kuin kylmäkellari. Porkkanoita varastoidessani huomasin, että kymmenestä naapurista omaa komeroaan käyttää ehkä neljä. Vähän houkuttelisi perustaa kellariin oikein kunnollinen ruokavarasto! Haluaisinpa nähdä, mitä kaikkea noissa tiloissa on vielä 50-luvun lopussa säilytetty.

Aikamoinen luksuksen tunne tuli, kun kaksi miestä toi suuret pussit moitteettoman näköisiä ja -makuisia herkkuja kotiovelleni. Siitä maksoikin mielellään. Eipähän tarvitse raahata painavia asioita näiden kinosten läpi. Eikä tarvitse valikoida sipulilaareista niitä vähiten epäonnisia tapauksia.

Ostoksistani intoutuneena tein suuren kulhollisen tätä talvista salaattia (tosin suppisten sijasta siitakkeilla), ja oli muuten hyvää! Taas kerran osoitus kaalin arvaamattomista mahdollisuuksista.

Koska luomusilmäni ovat olleet nyt harvinaisen avoimina, olen huomannut, että moni facebook-kaveri on liittynyt luomuruokapiireihin. Näppärää on, kun ilosanomaa voi nykyään moisen yhteisöpalvelun kautta levittää. Toivottavasti ruokapiirit yleistyvät yhä niin, että jokainen kylä tai kaupunginosa saa omansa. Siinä olisi sitä kaivattua yhteisöllisyyttäkin! Luomumeiningissä on muuten viime aikoina ollut myös Puolivirallista ruokaa.

P.S. Kuvassa komeilee merkki, jollainen pitäisi löytyä kaikista EU:n luomutuotteista 1.7. lähtien. Vähän hilpeyttäkin se on herättänyt.