Palaan kasvisruokapäiväkeskusteluun. Vielä kerran. Aihe on vaan niin kovin herkullinen.
Ainakin minä näin YouTubessa tämän kahdeksanminuuttisen, joka herätti vähän kiusaantunutta naurua ja aika paljon myötähäpeää. Sen tähtiä ovat siis ne Helsingin kaupunginvaltuutetut, jotka VASTUSTAVAT kasvisruokapäivää (kyllä, tässä tarvitaan huutokirjaimia!).
Sellaista jäin miettimään, että mikä tässä aiheessa lopulta herätti niin valtavasti tunteita. Olin tulkitsevinani näistä stalinismiin asti menneistä kauhistelupuheenvuoroista ainakin sen, että kasvissyöntiä, osittaistakin, pidetään yhä valtavan omituisena. Ajatellaan, että kasvissyönti on ideologia, mutta lihansyönti ei. Se on kummallista: eihän Suomessakaan niin kovin pitkään ole ollut itsestäänselvyys, että jokaisella aterialla on oltava lihaa. Liha on ollut juhlaruoka. Miksi olisi niin radikaalia, että tätä asemaa palautettaisiin edes vähän? (Lopultahan yksi kasvisateria viikossa ei ole kovin paljon, olkoonkin, että se on pakollinen.)
Senkin helsinkiläinen keskustelu paljastaa, että ruoka on tunneasia mitä suurimmassa määrin. Jokaisella on siitä sanansa sanottavana – luulen, että niilläkin, jotka eivät aktiivisesti asiaa ajattele, saati seuraa tämän kaltaisia blogeja. Vaikea kuvitella, että noista YouTuben kasvisvideon tähdistä kovin moni on esimerkiksi ruokabloggaaja. (Olisipa! Blogosfääristä irtoaisi kyllä vinkkejä hyvien ja ravitsevien kasvisruokien kokkaamiseen ihan kotioloissakin.)
Aamulehdessä Sari Sainio kolumnoi kasvisasiasta aika kiinnostavasti. Hän ihmettelee, miksi vastaavaan tapaan ei olla huolissaan siitä, että "hampurilaispaikassa on usein tuskin tolpillaan pysyviä tenavia, jotka juuri ja juuri osaavat itse tunkea ranskanperunan suuhunsa. Tarjottimella tursuaa hampurilainen ja lasillinen sokerilitkua. Ai niin, saattaahan siellä olla salaatinlehti hampurilaisen välissä. Vieressä on kärry, jossa on lisäaineita täynnä olevia vanukkaita, karkkia, limsaa ja sipsejä."
Helsingin kasvispäiväepisodista jäi monelle vastustajalle ehkä päällimmäiseksi pakottamisen maku, mikä sitten aiheutti tällaisen valtaisan reaktion. Osaahan jo lapsi pyrkiä ottamaan valtaa kieltäytymällä ruoasta, jota vanhemmat pakottavat syömään. Tällä viikolla Hesarissa kerrottiin, että esimerkiksi Vantaalla kasvisruokapäiviä on lisätty neljään kuukaudessa kaikessa hiljaisuudessa, vailla kummempaa vastustamista. Tampereella vaikutetaan niin ikään olevan oman kasvisruokapäivän lanseeraamisessa jotenkin aika rauhallisia.
Itse en jaksa surra kasvisten maineen puolesta. Olen taas kerran pelkästään iloinen ruoka-aiheisesta keskustelusta. Mahtavaa, että kasvikset kirvoittavat näin suuria tunteita, täyttävät lehtien keskustelupalstat ja valtaavat kahvipöytäpuheet. Pitäisiköhän toivoa lisää pakottamista ja vielä provokatiivisempia aloitteita…?
Biscoff-kranssi lehtitaikinasta
1 päivä sitten
Tekstit
Juuri tuo oivallus siitä, että lihansyönti on samalla tavalla "ideologia" kuin kasvissyönti on osuva, mutta ilmeisen vieras ajatus tavallisille tallaajille (ja kaupunginvaltuuston penkinkuluttajille). Jotenkin erikoista, että elintasosairauksien hankkiminen ja luonnonvarojen riisto on hyväksytympää ja normien mukaista kuin itsestään ja ympäristöstään huolehtiminen.
VastaaPoistaVideossa pöyristytti se, että aikuiset päättäjät kilvan julistavat mitä ruokia inhoavat! Helppo arvata mistä nuorten ennakkoluulot ruokiin kumpuavat.
VastaaPoistaKuuden viikon ruokalistalla on jo nyt kaksi "kasvispäivää", pinaattilettupäivä ja puuropäivä. Suuri tungos yläasteenkin ruokalassa tuolloin. Listalle on siis tulossa vain 4 uutta ruokalajia ja moinen meteli.
Olin Omenamintun tapaan pöyristynyt samasta "kaali-inhosta" ja sitä seuranneesta kommentista "en ole sitä sen koomin syönyt". oli siellä muutakin hämmentävää...
VastaaPoistaVaikka olen paatunut lihansyöjä, ei minulla ole mitään kasvispäiviä vastaan. Päinvastoin.
Kurpitsamoskan Mariko sen sanoi omassa blogissaan, että olisivat huolestuneempia limsa- ja karkkiautomaateista sekä siitä että lapset suuntaavat "huonon ruuan päivinä" vaikkapa munkille.
Okriina, mietin monesti sitäkin, että kasvisruoat olisivat lopulta koulussa ja muissa julkisissa ruokaloissa tosi käypiä: sopivat varmasti kaikille, uskontokuntaan katsomatta. (Mutta ehkä tämä uskontoihin viittaaminen juuri on vaarallista ja saa asian kuulostamaan hyvin ideologiselta.)
VastaaPoistaOmenaminttu, on hassua, miten tyystin tästä keskustelusta on nuo nykyiset kasvispäivät unohdettu, vaikka jotkut ovat yrittäneetkin niistä mainita. Henkilökohtaisesti pidän toisaalta vähän ongelmallisena sitä, että kasvisruoka samastetaan tyypillisesti puuroon tai kasvissosekeittoon, jotka kyllä yleensä ovat lihattomia ruokia kevyimmästä päästä. Minäkin tulisin vihaiseksi, jos pitäisi niillä pärjätä... (Kiitos muuten kommentista, jonka kautta löysin ihastuttavan blogisi!)
Merituuli, sitä ei moni ole tajunnut, että kasvispäiviä voi hyvin puolustaa, vaikka olisikin paatunut lihansyöjä. Vaihtelu ja uuden oppiminenhan on lopulta kivaa eikä satunnainen kasvisruokailu minusta edellytä valtavia ideologisia muutoksia.
Odottelen innolla yhtä hilpeätä munkkikeskustelua...
En luonnollisesti tiedä mitä tämän päivän kouluruoka on, mutta ymmärrän kaali-inhon oikein hyvin: siitä saa helposti kammottavaa harmaata mössöä.
VastaaPoistaSuorittaessani asevelvollisuuteni sain useammankin kerran keittoa, jossa perunat olivat jäässä - leirillä sen olisi ymmärtänyt, kasarmilla ei.
Muutama vuosi sitten olin tilaisuudessa, jossa oli parisataa ihmistä. Tunnettu ja arvostettu helsinkiläinen ravintola. Vaihtoehtoina olivat kala, kasvis ja liha. Valitsin itse lihan (hyvää), kala näytti hyvältä ja kuulemma myös oli sitä. Sen sijaan kasvisruoka... Kun katsoin sitä se näytti epämääräiseltä harmaalta mössöltä ja sitä syövä vieressä istuva nainen sanoi suoraan, että on pahoillaan ettei ollut tilannut kalaa.
Isoissa tilaisuuksissa valitsen tyypillisesti liharuoan, koska se on yleensä ok. Kalaruokien laatuun uskallan luottaa jotakuinkin vain japanilaisissa ravintoloissa.
Jos kasvisruokaa halutaan edistää niin myös sen laatuun pitäisi panostaa.
Loppukommentti: minulla oli pitkään kouluruoan takia kokoliharuokakammo. Jotta sellainen olisi hyvää liha pitää siivota kunnolla ja sen valmistamiseen pitää käyttää riittävästi aikaa ellei puhuta pihveistä, joita tietenkään kouluruokabudjetilla ei voida tehdä.