perjantai 27. marraskuuta 2009

Vastuullinen keittiö?

Minulta kysyttiin eilen, onko meidän perheessä vastuullinen keittiö. Vaikea kysymys.

Yrittää kyllä olla. Mutta miten keittiöstä oikeastaan tulee vastuullinen? Mitä enemmän näitä asioita seuraa, sitä hankalammaksi homma käy. Aina löytää kokkauskulttuuristaan uusia syntejä, eikä aina jaksa vastustaa kiusaustakaan.

Ainakin seuraavilla periaatteilla olen kuitenkin yrittänyt taikoa keittiöstämme vastuullisemman.

1) Yritän ostaa suomalaista. Ainakin useimmiten. Mutta onko suomalaisten tomaattien ostaminen talvella suorastaan megasynti? Tuntuu, että vastuullinen jättäisi talvella kaiken värikkään kauppaan terveydellisistä seurauksista välittämättä. Minä sen sijaan olen viime ajat ostanut hulluna satsumia.

2) Syömme kotona lähinnä kasvis- ja kalaruokaa. Silti en ole jaksanut perehtyä siihen, mitä kalalajeja eettisistä syistä pitäisi välttää, vaikka WWF tarjoaa asiaan oppaankin. Ja onko soijakin kuitenkin vähän paha juttu (sitä mietitään esim. täällä)? Suomalaista soija ei ainakaan ole.

3) Emme jätä ruokaa. Olemme kuitenkin hajamielisiä, ja jotain pilaantuu aina kaappiin huomaamatta. En tiedä miten se on toistuvasti mahdollista.

4) Uskon luomuun. Silti se näkyy ruokakorissani harvoin. Lähikauppojen luomuvihannekset eivät yhäkään vakuuta. Muiden ruoka-aineiden osalta tilanne on vähän parantunut, kun Pirkka on tuonut markkinoille monia houkuttelevia luomutuotteita: kaapissa on aika vakiona esim. luomuhiutaleita ja -mysliä.

5) Yritän vältellä lisäaineita. En oikein luota valmisruokiin enkä -marinadeihin. Teemme ruokamme mahdollisimman usein alusta asti itse. En tosin tiedä liittyykö tämä vastuullisuuteen vai ennakkoluuloihin. Syy on kuitenkin se, että haluan tietää ja olla vastuussa siitä, mitä suuhuni laitan.

Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia ruokaan liittyviä valintoja muut pitävät vastuullisina. Kun vastuulliselle syömiselle ei vielä ole yhteisiä mittareita (Ruotsiin tosin on tulossa ilmastosertifikaatti ruoalle, kerrotaan täällä), täytyy kuunnella hyviä mielipiteitä. Haastan siis sinut, joka olet lukenut tähän asti: paljasta edes yksi jollain tavalla vastuullisuuteen liittyvä keittiövalintasi!

P.S. Tänään on Älä osta mitään -päivä. Usein ostamatta jättäminen taitaa olla se vastuullisin valinta.

torstai 19. marraskuuta 2009

Wanted: täydellinen glögi

Jos minulla on ennustajan lahjoja, tänä vuonna alusta asti itse valmistetun ruoan liputtajat innostuvat myös sekoittamaan glöginsä itse. Ainakin minä huomasin ensimmäistä kertaa elämässäni etsiskeleväni netistä sopivia suhteita kanelille, inkiväärille ja neilikalle.

Oikeastaan ihmettelen, miksi glögien sekoittelu on aikaisemmin ollut niin harvinaista. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että glögi on Suomessa varsin perinteinen joulujuoma, jota nautitaan melkein joka kodissa. Sitähän voisi kehittää vaikka kuinka!

Glögi on minun kokemukseni maistunut erinomaisesti myös ulkomaalaisille. Ranskassa asuessamme naapurimme olivat talvi-ilta toisensa perään ovellamme ehdottelemassa "taas pieniä glögikestejä". Sekoitimme heille glögiä suomalaisesta glögimausteesta, rypälemehusta ja punaviinistä. Ihastuneille oli aika vaikea selittää, että Suomessa tätä herkkua nautitaan hyvin tiukasti vain joulukuussa (tai ei ainakaan ennen marraskuun puoltaväliä!).

Ulkomailla muutkin suomalaiset ovat kehitelleet glögireseptejä, kun kaupasta ei saa sitä valmista tavaraa. Pariisissa asuva Maurelita perustaa alkoholillisen glögireseptinsä punaviinille ja alkoholittoman omenamehulle!

Minun ensimmäinen kokeiluni itse sekoitetusta glögistä (viime viikolla) perustui Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja Hillopulla -kirjan reseptiin. Sen pohjamaku on mansikkainen mehu, josta en ollut ihan vakuuttunut. Taidan pitäytyä rypälepohjissa. Ensimmäisestä glögisatsista tuli muutenkin vähän hapan ja laihan makuinen – mausteita pitää kai käytellä erittäin rohkealla kädellä – mutta harjoitus tekee toivottavasti mestarin. Kiskolan resepti on seuraava:

Glögi (8 lasillista)

1/2 l pakastemansikoita
1 l vettä
1 dl raakaruokosokeria
1 kanelitanko (minä laitoin yhden tangon puoleen litraan, silti ei maistunut paljoa...)
1 vaniljatanko
pala tuoretta inkivääriä kuorittuna

Kiehauta ainekset ja anna hautua 30 min. Siivilöi ja nauti.

Jos minulla todella on ennustajan lahjoja ja muutkin ovat innostuneet glögikokeiluista, kuulisin mieluusti niistä kommenttilaatikossa. Nyt on nimittäin haussa täydellinen glögi, jota kelpaa nauttia läpi pimeän talven.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Trendikäs suomalainen ruokavalio

Toissapäivänä ilmestyi uutinen, jonka mukaan terveellinen suomalainen ruokavalio päihittää Välimeren ruokavalion. Siihen piti ehdottomasti tutustua. Myönnän nimittäin kuuluvani heihin, joihin kreetalainen kasvisten, oliiviöljyn ja palkokasvien kulutus on tehnyt vaikutuksen. Rena Salamanin Kreikkalainen keittiö on jo joitakin vuosia ollut keittiömme ehkä käytetyin opus.

Uutinen perustui SALVE-tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlundin näkemykseen. Hänen mukaansa Välimeren maissa ei enää syödä lainkaan niin terveellisesti kuin ennen. Erlund muistuttaa myös, että suomalainen rypsiöljy on rasvakoostumukseltaan paljon oliiviöljyä parempaa, ja Suomessa terveellisesti syöminen on muutenkin helppoa: täysjyvävilja, marjat ja kala kuuluvat jo perinteiseen ruokakulttuuriin.

Tämäntapaisissa toteamuksissa jokin aina vähän pistää korvaan. Lähinnä siksi, että samaan aikaan puhutaan suomalaisten olevan lihavia ja sairaita. Aika harva siis oikeasti noudattaa tällaista terveellistä suomalaista ruokavaliota. Me noudatamme suomalaista ruokavaliota. Terveellinen ruokavalio olisi varmasti toimiva, vaikka sanaparin väliin laitettaisi mitä tahansa maantieteellistä aluetta kuvaava määre.

Terveellisen suomalaisen ruokakulttuurin ongelma on minusta usein siinä, että sitä ei osata myydä. Siskon poimimat marjat ja serkkupojan metsästämä hirven liha ovat aivan herkullisia, mutta mitä jos kukaan lähipiirissä ei poimi eikä metsästä? Pakastealtaan perusmarjat tulevat jostain Puolasta, hirvenlihaa näkyy kaupassa erittäin harvoin ja sieniäkin saa etsimällä etsiä. Koko syksyn olen himoinnut tatteja, mutta niitä ilmeisesti myydään pelkästään jonnekin Italiaan. Kunnon kalaa pitäisi kai mennä etsimään kauppahalleihin, mutta kun niitä ei tahdo löytyä pääkaupungistakaan. Ison kaupan ruokaöljyhyllyllä voi valita kymmenistä kiehtoviksi suunnitelluista oliiviöljypurkeista, mutta kotimaista rypsiöljyä on tarjolla muutamaa peruslaatua.

Tutkija Iris Erlund uskoo, että pohjoismaisesta ruokavaliosta voisi hyvinkin tulla trendikäs myös muualla maailmassa, koska Pohjoismailla muutenkin on maine hyvinvoinnin mallialueena. Toivon mukaan näin käykin – mutta ensin siitä kai pitäisi tulla ylpeydenaihe täällä. Terveellisten suomalaisten hyvien pitäisi olla ihmisten reittien varrella, niin maalla kuin kaupungissa. Suomalaisesta kaupasta olisi helppo olla ylpeä, kun siellä myytäisiin antimia "Euroopan puhtaimmasta luonnosta", niin kuin minun hirvenliha-ateriani takaava henkilö tapaa tarjoamisiaan mainostaa.