Vuoden vaihteen oppeja

Oppi 1. Kaikista perinteistä ei kannata pitää kiinni. Tein valtavan annoksen sekametelisoppaa niinkuin meidän kotona aina jouluna tehtiin. Niin tein myös puuroa, tietysti. Puuro maistui aattona, mutta soppa ei maistunut kenellekään. Ensi vuodeksi kovetan mieleni ja jätän tämän sopan tekemättä.

Oppi 2. Kaikkea ei kannata säilöä. Olin vuosia odottanut oikein hyvää hetkeä malttaakseni avata vuoden 1986 viiniaarteeni. Jouluna olivat kaikki lapset puolisoineen paikalla. Juuri sopivasti maistiainen kahdeksan hengen seurueellemme. Viini oli pilalla. Niinkuin kaikki muutkin, jotka olen yli 10 vuoden jälkeen kellaristani noutanut. Pari vuotta on joillekin viineille sopiva aika.

Kirjoitin opit tänne, että muistan ja noudatan niitä tänä vuonna.

Pakastimen pohjalta.

Lupasin paljastaa sekä vahvuuksiani että heikkouksiani - liittyen ruokaan.

Aloitetaan heikkouksista. Pakastimessani ei ole kierto minkään kotitalouskirjan mukainen. Mutta tein taas eilen parannuksen. Oli suku tulossa yhtäkkiä kylään. Muistelin mitä lihaa olen siellä säästellyt johonkin oikein tärkeään tilaisuuteen. Ja löytyihän se; parikiloinen hirvenvasan paisti.

Ja vihanneslokerosta. Sieltä löytyy aina muutama pussi porkkanoita, joista vanhimmat ovat jo alkaneet vähän kasvaa. Niin on myös sipulin laita. Mutta kaikesta tästä ja pihalla kasvavista yrteistä (joista osa vanhenemassa) tein loistavan lihapadan 12 hengelle. Ohran kanssa se maistui kaikille. Sekä jääkaappi että pakastin tyhjeni ja omatuntoni vähän väljeni.

Pakastin on sekä hyväksi että tuhoksi, sillä sinne niin helposti unohtuu ruokaa, joka pitäisi syödä ennen seuraavaa sesonkia. Uudet viinimarjat ovat tulossa...

Ja niitä vahvuuksiani. Lihapatani ovat yleensä aika lailla maukkaita ja ruokaa riittää isollekin porukalle, ja joskus seuraavaksi päiväksi lämmitykseen.

Muovipussin makua

Sunnuntain Hesarin mielipidesivulla ihmeteltiin, miksi juusto pakataan Suomessa muoviin. Kirjoittaja tuskaili, että tämä sinänsä kätevä tapa ei taida edistää juuston maun kehittymistä, vaan toimii pikemminkin päinvastoin. Hänen havaintonsa mukaan muualla maailmassa juustot pakataan paperiin - ja onnistuu se kuulemma Suomessakin, kun sitä erikseen pyytää. Automaattisesti paperipakettia ei kuitenkaan saa hienollekaan juustolle. Myönnän aprikoineeni tätä samaa, enkä suinkaan vain juuston osalta.

Suomessahan rakastetaan pakata elintarvikkeita muoviin. Siihen on kääritty juuston lisäksi niin kaupasta ostetut porkkanat, perunat kuin leivätkin. Olisi tosissaan kiinnostavaa tietää, miten muovipakkaus vaikuttaa kyseisten tuotteiden makuun. Olisikohan tästä olemassa tutkimusta?


Empiirinen havaintoni osoittaa, että jääkaapin vihanneslokerossa muovipussissa majailevat porkkanat alkavat herkästi kerätä ympärilleen epämääräistä mömmöä. Innostuin siis kokeilemaan uutta kikkaa: kaikki vihannekset pois muovipusseista ja nätisti vihanneslokeroon sanomalehden päälle. Vielä en ole saanut selville, minkä asteista syntiä tuli tehdyksi ja kuinka paljon potut tästä loukkaantuvat.

Parasta maapallonkin hyvinvoinnin kannalta toki olisi, että sitä muovipussia ei tarvitsisi edes ostaa poisheitettäväksi. Tässä kohtaa sopii kehua S-merkkistä lähikauppaamme, joka on ilahduttanut viime vuoden ajan tarjoamalla hedelmien ja vihannesten kuljetukseen myös paperipusseja. Miksi en ole nähnyt vastaavaa missään muussa kaupassa? Ja miten tämän filosofian voisi laajentaa leipäosastolle?