Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Heinäkuun luetuimmat ruokajutut?

Tiesittekö, että nyt kuuluu tehdä kylmää tomaattikeittoa, tai siis gazpachoa? Näin ainakin, mikäli kesän naistenlehtiin on uskominen. Tomaattikeitto suunnilleen samassa muodossa tulee esille lukupinossani kolmessa eri lehdessä – Evitan ohjetta kokeilin, ja siitä tuli hyvä aurinkoisen päivän suolainen shotti!

Kun kerran lehtipino on sopivasti käsillä, vilkaisin, mitä muuta ruoka-aiheista juuri tänä kesänä pohditaan. Kotivinkin numero 12 ja kesäkuun Talo&Koti ovat aika perinteisillä linjoilla: edellinen esittelee kesäiseksi välipalaksi sopivia kasviskeittoja ja jakaa vinkkejä viikonloppuaterioihin. Jälkimmäisessä vietetään lettukestejä – täytteitä on suolaisena ja makeana. Nämä jutut sopisivat yhtä hyvin minkä tahansa kesän lehtiin.


Heinäkuun Gloriassa ekoillaan, mutta ruokapuoli jää vähälle huomiolle – sitä vartenhan heillä on erillinen lehtensä. Gloriassa esitellään kuitenkin  sopivia viinejä kalastajille, grillaajille, juhlijoille ja makeannälkäisille, ei tosin erityisen ekoon henkeen. Suositeltavat viinit ovat hinnoiltaan 8–17 euroa, ja yhtä (yhdysvaltalaista) lukuun ottamatta kaikki eurooppalaisia. Palaavatkohan eteläamerikkalaiset ja australialaiset suositukset talvella, vai ovatko ne nyt out?

Heinäkuun Trendissä pohditaan salaatinkastikkeita. Miten syntyy täydellinen? Kiinnostava aihe: en ole oikeastaan juuri kuullut Suomessa aiemmin puhuttavan salaatinkastikkeista. Tuntuu, että meillä panostetaan niihin perinteisesti kovin vähän; ravintolassakin voi saada eteensä sinänsä freesin salaatin, joka on kuorrutettu paksulla valkoisella, keltaisella tai punaisella möyssöllä. Moni syö kokemukseni mukaan salaatin ilman kastiketta, ja suuri osa lopuista taittaa luottaa kaupan valmiskastikkeisiin. Tätä on moni ulkomaalainen minunkin kuulteni kummastellut. Itse jäin koukkuun viinietikkapohjaiseen kastikkeeseen maistettuani ensimmäistä kertaa anoppini Ranskassa opittua versiota. Sen jälkeen en ole enää koskaan väittänyt, etten tykkää salaatinkastikkeesta.

Heinäkuun Oliviassa puolestaan metsästetään suomalaisia ruokaperinteitä Kauhajoella. Toimittaja Hanna Jensen ihailee haastateltavansa, 66-vuotiaan Tuulan, nuukuutta: ravintolassa hän on käynyt elämässään kolmesti ja kahvinsa hän juo "oikeista kahvikupeista eikä mistään amerikkalaisista mukeista". Hän ei osta hedelmiä, vaan syö runsaasti marjoja, jotka tietysti kerätään omalta maalta. Hän ei ikinä mene lihatiskille miettimään päivän ruokaa, sillä siinä menisi aikaa ja rahaa. Tarpeet löytyvät omasta pakastimesta. Ehkä Tuula on trendsetter? Voi olla, että tajuamme vähitellen, että kaikkea oppia ei tarvitse hakea merten takaa.

Oliviassa etsitään heinäkuussa 2010 myös täydellistä voileipäkakkua. Otsikko "Mehukas voileipäkakku" on kuin suoraan 20 vuoden takaa! Jotain on kyllä muuttunutkin. Tämän kesän kakussa on täytteenä hernepestoa (joka sisältää muun muassa pinjansiemeniä, aurinkokuivattua tomaattia ja parmesaania), ajvar-paprika-munakoisotahnaa ja vuohenjuustotuorejuustoa. Vuonna 1990 tästä ohjeesta ei moni olisi ymmärtänyt hölkäsen pöläystä.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Kerrostaloasujan kasvimaa

Asun uudessa kodissa, kerrostalossa Helsingissä. Taloyhtiö on pieni ja luonnonläheistä tonttia on jonkin verran. Pihalla on puutarhakalusteet ja yhteiskäytössä oleva grilli, ja niitä käytetään oikeasti. Meidätkin on jo kertaalleen kutsuttu grillaamaan. Mahtavaa!

Heti alkuun minulle ja miehelle kerrottiin myös taloyhtiön periaatteita: pihalle saa kuka vaan istuttaa mitä vaan, jos tulee visio. On ollut kuulemma jo puhe ainakin sellaisesta kasvimaasta, johon voisi istuttaa kaupan yrttien jämät. Olen innoissani! Jostain hyvinkin tällaisesta taisin viime syyskuussa haaveilla. Hauskaa, että toisten ideoista ei aina tarvitse etsiä vain niitä huonoja puolia. Mitähän kaikkea sitä tulevina kesinä keksisi pihan ja mahan yhteiseksi iloksi?

Juuri sopivasti vastikään on auennut Dodon kaupunkiviljely-sivusto. Siellä neuvotaan kasvattamaan ruokaa esimerkiksi parvekkeella, viljelylaarissa vaikka asfalttipihalla tai anarkistisemmassa hengessä joutomaalla. Kannatan lämpimästi dodojen puuhia: miksipä myös meillä kaupunkilaisilla ei voisi olla lähempää kosketusta pienimuotoiseen viljelyyn, kun se kerran on täysin mahdollista? Olen vakuuttunut siitä, että monien kerrostalojen pihamaita voitaisiin viljelytarkoituksessakin hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Uskon myös, että lopulta siitä olisi kaikille asukkaille vain yhteistä iloa. Minusta on kiehtovaa, että esimerkiksi Arabianrannasta Helsingissä on ryhdytty puuhaamaan "syötävää kaupunginosaa". Voisitko itse kuvitella liputtavasi tällaista projektia teidän pihallanne?

P.s. Huomasin, että Pastanjauhajien Rosmariini kokeilee viikkoa kasvissyöjänä. Odottelen mielenkiinnolla raporttia aiheesta! Tunnustan, että olen tällaisten testien suuri fani; usein ne ehtivät paljastaa jonkin uuden, kiinnostavan piirteen itsestä – ja piristävät lisäksi arkea. SRE:n tuoreimmasta kuukauden ruokablogista kannattaa muuten hakea vinkkejä kasvissapuskoihin.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Keskikesä!


Valoisaa juhannusta! Meidän pöytäämme pääsevät tänä jussina ainakin fetalla ja parmesanilla höystetyt kesäkurpitsapihvit, jotka on moneen kertaan hyväksytty niin lihan- kuin kasvistensyöjien keskuudessa. Hyviä juhlamenuvinkkejä ovat pullollaan myös Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman valitsemat kuukauden blogit, joihin linkit löytyvät tuosta oikeasta laidasta. Nyt saadaan todella herkutella tuoreilla ihanuuksilla! (Ja jos vaikka sataakin, aina voi toivoa yhtä vaikuttavaa sateenkaarta kuin Saimaalla juhannuksena muutama vuosi sitten.)

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kesä, kattaus, käsityöt

En tiedä onko muitakin sellaisia, jotka mieluusti pohtivat kesällä pieniä tuunausprojekteja ja käsitöitä. Lomalla kun on sitä aikaa… Esimerkiksi kesäiseen kattaukseen on ihana paneutua, kun jo tuoreet vihannekset näyttävät niin koristeellisilta.

Minä olen kovasti sitä mieltä, että kyllä kattaus ja ympäristökin vaikuttavat ruokakokemukseen. Kulutusjuhlassa käytiin joku aika sitten kiinnostava keskustelu siitä, miten jopa astiat voivat muuttaa ruokailun tunnelmaa.

En taida silti ostaa uusia astioita, mutta seuraavia juttuja voisin kokeilla kattauksessa:
  • Montaa erilaista pöytäliinaa limittäin ja lomittain
  • Erikuosisia kangaskaistaleita ommeltuna pitkäksi liinaksi
  • Juhlakoristeena naruihin viritettyjä valkoisia lakana- tai paperisuikaleita Ritvan tapaan
  • Kiviä paikkalappuina
  • Kangassuikaleita servettirenkaina
  • Kukkia ruoan koristeena tai jokaisen lautasella (syötävistä kukista vinkkejä esim. täältä)
Näiden lisäksi ruokakokemuksia kohottavia käsityöprojekteja voisivat olla vaikkapa Avotakan sivuilta löytyvät virkatut tabletit (kuvassa, joka on sieltä lainattu). Lisäksi innostuin uusimman Koti ja keittiö -lehden (6–7/2010) ideasta päällystää styroksinen kylmälaukku kernikankaalla. Meidän vanha rumilus ainakin kaipaisi uutta kuorta! Suunnittelin myös jo viime vuonna kassiksi koottavaa piknikalustaa, jonka alapuoli olisi kerniä. Ehkäpä sekin vielä toteutuu…

Muita inspiroivia ideoita otetaan ilolla vastaan.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Uusien perunoiden odotus

Kertovat, että loppuviikosta tulee kesä. Suomalainen on kesällä erityisen onnellinen, kun kerrankin kotimaasta saa lähellä tuotettua, värikästä ja maistuvaa ruokaa! Vähän kademielellä luen usein ulkomailla asuvien suomalaisten blogeja (vaikka tätä ja tätä), kun etelästä tietenkin löytyy herkkuja vähän toiseen malliin ympäri vuoden. Toisaalta näin ollen voimme hyvällä syyllä vähän juhlia, kun kaikki ne ihanuudet taas nousevat maasta.

Syödään yhdessä -sivulla on tänään paljastettu, mitä sesonkiherkkua kukakin odottaa kesältä eniten.  Minä odotan uusia perunoita! Voisin syödä herkkusiiklejä vaikka pelkältään voin kanssa, paljon. Lisäksi odotan maistuvia tomaatteja. Odotan ruokia, jotka raakanakin tuoksuvat!

Yksi viime vuosina löytämämme uusia perunoita loistavasti juhlistava herkku on feta-perunasalaatti, joka alun perin on Rena Salamanin kirjasta Kreikkalainen keittiö. Sovellettuna resepti menee jotakuinkin näin:

kilo uusia perunoita
200 g fetaa
puska tuoretta persiljaa
puska tuoretta minttua
5 kevätsipulia
kalamataoliiveja maun mukaan
kapriksia
anjovista tai aurinkokuivattua tomaattia maun mukaan

Kastike (joka on jutun juju):
puska tilliä
paljon oliiviöljyä
vähän vähemmän sitruunamehua
enemmän tai vähemmän turkkilaista jukurttia
1 tl tai enemmän dijonin sinappia
mustapippuria

Aluksi keitetään perunat kuorineen. Ne kuoritaan keittämisen jälkeen heti, kun kädet kärsivät. Sekoitetaan kaikki kastikkeen ainekset huolella yhteen, ja kastike sekoitetaan perunoihin. Sitten lisätään joukkoon muut ainekset. Salaatti on hyvää heti, mutta parasta seuraavana päivänä. Suosittelen lämpimästi, tästä ovat tosi monet tykänneet!

torstai 18. kesäkuuta 2009

Paljasta kesäruokakohteesi

Kirjoitin pari viikkoa sitten lähellä tuotetuista ruoka-aarteista. Kun ihmiset nyt vähitellen siirtyvät lomalaitumille ja mökkipaikkakunnille, olisi kovasti hauska kuulla paljatuksia parhaista ruokaisista retkikohteista tai suoramyyntitiloista. Minulla ei ainakaan ole hyvää käsitystä siitä, mitä kaikkea Suomessa oikein on tarjolla.

Haastan siis sinut, hyvä lukijani. Paljasta jonkin kirjoitukseni kommenttilootassa hyvä kesäkahvila, kiva luomutila, mukava maatilaretkikohde. Yksi on jo mielessäni: Kotiäidin Luomulaaksossa kehuttiin joku aika sitten tuusulalaisen Lassilan tilan luomumunia. Tilalla on myös kanoihin erikoistunut kotieläinpiha! Odottelen, että minuakin kohtaa tänä kesänä monta sellaista ruokailoa, jotka on kiva tänne listata.

Makoisaa juhannusta!