maanantai 1. helmikuuta 2010

Talvi-iltojen iloja

Blogeilla ja keskustelupalstoilla on joskus älyttömän herkullistuttavia vaikutuksia aterioihin. Viime päivinä ne ovat ilahduttaneet poikkeuksellisen paljon.

Kaikki alkoi perjantaina. Vieraille tarjottiin jälkkäriksi neuleblogi Pujoliivistä löytynyttä sitruunaista semifreddoa. Heiteltiin vähän vielä vodkaa herkun kastikkeeksi: se toimii minusta mainiosti kirpakan sitruunan kanssa. Täydellinen jälkiruoka!

Innostuimme myös taas pastan teosta (jo ennen Hesarin torstaista pasta-artikkelia!). Pastakone on ollut pari vuotta aika vähällä käytöllä, kun ensimmäiset kokeilut kökkööntyivät pahasti. Nyt hain vinkkejä keskustelupalstoilta: paljastui, että pastataikinaa pitää vaivata KAUAN, ja valmiita tagliatelleja kannattaa kuivattaa hiukan vaikka henkariripustuksessa ennen keittämistä. Ja se auttoi! Nyt on sellainen fiilis, etten enää koskaan osta einestuorepastaa. Hesarin haastattelema Salvatore Oreto ehdotti pastantekoa kylmien iltojen huviksi, ja kyllä se television katselun voittaakin.

Sunnuntaiselle pastalle piti saada kastike, ja siinä auttoi Liemessä-blogi. Jenni on julkaissut vuosi sitten vuoden 2008 parhaaksi pastaksi valitun pekoni-sienipastan ohjeen. Maut olivat yksinkertaisia (ja aika raskaita), kokonaisuus oli mainio. Hyviä pastaohjeita ei voi koskaan olla liikaa.

Kaiken kruunasi tämänpäiväinen lounas, johon ohje löytyi Kurpitsamoskasta. Kookostofukeitto, lempeä mutta tulinen! Sekaan kotimaisia porkkanoita ja ruusukaaleja (joita ei kannata keittää neljää minuuttia pidempään, tiedettiin keskustelupalstalla kertoa). Parempaa vähän flunssaisen helmikuun aloitusta en keksi.

Surffaus kannattaa!

2 kommenttia:

  1. Onpas tämä kiinnostava blogi! Pastakone houkuttelee, mutta pelkäämme, ettei sille tule niiiiiin suurta käyttöä. Noh saatamme olla väärässä, pasta on kyllä hyvää ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Teillä myös :) Noita keittiökoneita on kyllä itse kullakin aivan liikaa, aion harkita seuraavien ostoa hyvin vakavasti. Olisipa pastakone kiinteänä jonkin pöydän nurkassa, aina esillä – siinä tapauksessa sillä olisi tositosi helppo surauttaa vaikka lasagnelevyt. Toisaalta: miksipä sama ei perinteisellä kaulimellakin onnistuisi. Kotitekoinen pasta oli kyllä tosi erimakuista kuin kaupan valmis, se palkitsi!

    VastaaPoista