Kukkoa punaviinissä - miesten ruokaa

Tänään siirrettiin kelloja tunti eteenpäin. Maaliskuinen sunnuntai oli täynnä kevään tuntua, mutta pakkanen piti hanget kestävinä. Ilma houkutteli ulkoilemaan. Tottakai ennen kävelylenkkiä piti laittaa ruoka uuniin. Tällä kertaa valinta osui Kukkoon punaviinissä. En tiedä, olivatko koivet ja rintapalat kukkoa vai kanaa, mutta viini oli aitoa bourgognelaista. Resepti löytyi moneen kertaan kahlatusta ranskalaisesta keittokirjasta. Jaksan huonosti kirjoittaa reseptejä, mutta tässä kuva kirjasta. Suunnilleen sama resepti löytyy Umamin sivuilla. Kun tulimme kävelylenkiltä, olisimme osanneet kotiin myös tuoksua seuraten. Kuten monien muidenkin pataruokien, niin myös tämän rinnalle kypsytimme rikottuja esikypsytettyjä ohrasuurimoita. Ohraa saa hyvin luomuna. Jotenkin luomuohra tekee ruoasta erityisen täyteläisen. Mikä tästä ruoasta tekee miesten ruoan. Tietysti kukko itse ja pullo viiniä kukkoon lisättynä. Yksi miehinen elementti on tähän reseptiin kuuluva flambeeraus konjakilla. Meillä isäntä on innostunut yrttien kasvatuksesta erityisesti sen jälkeen kun hankki Zen Grow-laitteen. Siis laitteen, jonka eri ominaisuuksia voi testata arjessa. Tässä reseptissä tuoreita yrttejä ei tarvinnut säästää. Punaviini ja yrtit täydensivät toisiaan.

Keväinen aurinko paistoi, kun pienellä joukolla nautimme hyvästä ruoasta. Maailman murheet eivät tämän ruoan ääressä ole mielessä. Teki mieli katsella kesäkuvia. Ollaanhan taas tunti kesää lähempänä.

Kiitokset ja kukkia Tellolle!

Eilen kuulin suru-uutisen: Tello Anttila on siirtynyt tuonilmaisiin, kuten Päivi Palojoki sen ilmaisi. Puhuin viimeksi pari viikkoa sitten Tellon kanssa. Hän oli silloin sairaalassa. Sairaudestaan huolimatta hän halusi huolehtia, että Suomalaisen ruokakultttuurin edistämisohjelma Sre:n päätosjuhlan tarjoilu Kalevalanpäivänä 2011 tekee kunniaa sille, että hänen yksi suuri haaveensa toteutui: Suomeen saadaan ruokakulttuuriprofessuuri. Itse olin ohjelmassa viestinnän toteuttajana. Hänet Marja Innanen oli valjastanut näyttämään, mitä ruokakulttuurimme oikeasti on.

Se kunnianhimo, jolla Tello tätä juhlaa teki, ei poikennut mistään hänen tekemästään. Kaiken piti olla täydellistä! Niin täydellistä, että ne jotka eivät ymmärrä moniaistillisuuden merkitystä, jäivät paljosta paitsi. Ja ne, jotka ymmärtävät, haukkoivat henkeään. Tämän kokemuksen pääsivät tuntemaan monet Sren päätösjuhlaan kutsutut ruokabloggarit. Hyviä kuvauksia juhlasta on monissa blogeissa: Jokis eli Jokapäiväistä leipää , Pastanjauhajat, Kulinaarimuru-Jaana, Siskot kokkaa ja moni muukin bloggari kertoo blogissaan ruoasta sanoin ja kuvin.

Tello suunnitteli juhlaan kutsun, koristelun ja tarjoilun, jonka Kanrestan väki toteutti. Tilaisuudessa Jaana Husu-Kallio ja Sirkka-Liisa Anttila ojensivat pian valittavan professorin työhuoneen seinälle särkitaulun. Se oli Tellon tekemä, ehkä Tellon viimeinen. Sama kuva oli jokaisessa kutsussa. Tämä särki antaa järkeä, mutta myös uskoa siihen, että se työ mitä ihmiset tekevät sydämestään, ei valu hukkaan.

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman päätösjuhlan ruokararjoilu oli yksi Tellon mestariteoksista. Täydellinen. Sen saivat kaikki noin 200 vierasta kokea. Paikalla oli ruokaihimisiä ja muita kutsuvieraita, joista muun muassa USA:n suurlähettiläs Bruce Oreck palasi yhä uudelleen hakemaan lisää ruokaa. Voi miten iloinen Tello olisi ollut, jos olisi päässyt senkin näkemään ja kokemaan. Lähetimme juhlasta kiitosviestin Tellon puhelinvastaajaan. Sen viestin sanoma oli: Kiitos Tello. Olet upea. Toivomme, että hän ehti kuunnella sen viestin.

Bloggasin pari viikkoa sitten tämän Keskikirja-jutun, kiittelin kirjaa, jossa yhtenä tekijänä oli Tello. Kun olin sen kirjoittanut, Tello kiitti siitä.

Minä rakastan kukkia. Minusta on ihana saada niitä. On myös mukava lähettää niitä. Olin miettinyt etukäteen millaisen kiitoskimpun Tellolle ojennan. Olinhan tehnyt juhlia hänen kanssaan jo 80-luvulla, Cultorin aikaan. Jokaisesta kukasta olisin neuvotellut pitkään hyvän kukkakauppiaan kanssa. Tello olisi ymmärtänyt jokaisen kukan viestin. Mutta. Minulla oli seuraavana päivänä kiire. En ehtinyt kukkakauppaan. Ajattelin, että teen sen myöhemmin. Myöhemmin...

Vielä viikko sitten Tello olisi ehtinyt nähdä ne kukat. Hän olisi voinut lukea jokaisen kukan viestin.

Haudalle kukat lähettäessäni, muistan: Laita kiitoskukat heti. Koskaan ei tiedä tuleeko huomista.

Kiitos Tello.
Sinut muistetaan!

Ruokakokemuksia

Tänään lypsin ensi kertaa elämässäni mateen. En olisi ikinä uskonut, että kilon made tuottaa sellaisen määrän mätiä. Mateen ostimme - pakko myöntää - nyljettynä. Sellon Citymarketin osaajat laittoivat mätipussit nätisti laatikkoon ja pitivät myös maksan ehjänä.

Tutkailin monia reseptejä, mutta toteutin lopulta Maaseudun Tulevaisuudesta poimimani Kermaisen madekeiton. Se oli aika lailla samanlainen kuin oli Ruokatiedon resepteissä.

Madekeitto, keitetty maksa siihen lisättynä, maistui niin hyvältä.

Mateen valmistaminen oli Todellinen Sesongin Ruokakokemus tällaisena helmikuun aurinkoisena pakkaspäivänä (-20 astetta), kun valoa on niin paljon, että väkisinkin tuli keväinen olo.Seuraava ruokakokemus syntyy, kun teen oikein hyvät blinit kaikkien taiteen sääntöjen mukaan raskittaen tattarijauhoista. Blinit nautimme nyt pakkasessa odottavan mateen mädin ja smetanan kera. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Minkä uuden ruokaelämyksen olet itse viimeksi kokenut?

Burgundilaispata pysyy

Tänään sen tajusin. Ymmärsin, mistä ruokaharrastukseni oikeasti alkoi. Elettiin vuotta 1978, kun nuorena rouvana aloin järjestää kestejä vieraille. Ostin ensimmäisen oman keittokirjani: Kestikirjan (WSOY 1978).

Nyt yli 30 vuotta myöhemmin, otin taas kerran kirjan esiin. Jo rispaantuneesta Kestikirjasta avasin mielireseptini, burgundilaispadan. Valmistimme sen huolella, panimme padan uuniin ennen hiihtolenkkiä. Annoimme muhia. Muistan, että silloin 70-80-luvulla 3-5 tunnin haudutusajat olivat vielä harvinaisia. Ulkoa tullessamme kotona oli ihana tuoksu.

Katsoin kirjan takakantta entistäkin tarkemmin. Huomasin, että siellä olevat 1970-luvun tekijät - lähes kaikki heistä - ovat ruokakulttuurin tekijöitä edelleen. Vai mitä sanotte:

Burgundinpataa syödessäni päätin vastata Sre-kuukauden bloggareille annettuun tehtävään: "Mitä haluat säilyttää suomalaisesta ruokakulttuurista tuleville sukupolville?" Ainakin Pastanjauhajat, Sillä sipuli ja Perjantaikokki olivatkin jo oivallisesti vastanneet tähän tehtävään. Oma vastaukseni, kuukauden Sre-bloggaajien ulkopuolelta, on "Haluan, että säilytämme ruokakulttuurihuumassa kunnioituksemme niille ihmisille, jotka ovat tehneet töitä ruokakultuurimme eteen jo ennenkuin ruokakulttuurihypetystä on edes keksitty."

Ja siitä burgundinpadasta. Se maistui edelleen. Moni asia on 30 vuodessa muuttunut. Monet kestit on pidetty. Kaikki kolme lasta ovat jo omillaan, mieskin on vaihtunut, mutta burgundilaispata, se on ennallaan. Ja kirja on koossa edelleen. Kiitos Kestikirja.

On se hyvää. Ruoka.

Oli tulossa pöydällinen ruokavieraita. Piti pohtia kaikille sopiva menu. Jotenkin olin saanut päähäni, että jouluun on hyvä virittäytyä ruokalistalla, joka koostuu maa-artisokkakeitosta, jostakin hirviruoasta ja vadelmajäädykkeestä.

Kaikki lähti kahden kilon hirven paahtopaistista, joka odotti pakkasessa pataan pääsyä. Suhde tähän ruokaan oli varsin läheinen. Yksi vieraista oli elukan syksyllä ampunut. Tästä lisää myöhemmin. Ensin pitää valmistaa alkuruoka.

Aloitin tietysti maa-artisokkakeitosta. Kevyesti googlaten löytyi Kaikki äitini reseptit-blogista tarinaa Tajunnan räjäyttävästä keitosta. Resepti vaikutti hyvältä ja se oli niin lennokkaasti kirjoitettu ja kommentoitu, että pitihän sitä kokeilla. Keiton erikoisuus on siinä, että valmiin keiton pinnalle lisätään paahdettuja pekaanipähkinöitä ja savuporomurua. Keitto yhdessä Wolfbergerin Riesling Pinot Cris-viinin ja hyvän leivän kera oli varsin miellyttävä kokomus. Tajunnan räjäytys tuli myöhemmin.

Ja pääruoka. Se hirvi. Ohje löytyi metsästäjän keittokirjasta. Mukailin ohjetta, kun tein annoksen 10-12 hengelle.

Ensin valmistellaan lihat uuniin.

Leikataan noin 2 cm paloja, paistetaan pienissä erissä, lisätään kevyesti kuulotetut sipulit ja laitetaan muhimaan riistaliemessä uuniin.

- 2 kg hirvenlihaa

- sipulia (käytin 6 salottisipulia)

- suolaa ja pippuria

- n. 2 litraa tummaa riistalientä (käytin Puljongin valmista lientä)

Ohje ehdotti tunnin paistoaikaa. Pidin lihapataa ensi vaiheessa uunissa reilut kaksi tuntia. Sitten uunista ulos. Fressasin pilkotut kasvikset (6 porkkanaa, 3 paprikaa, purjoa, chilipaprikaa), lisäsin pataan ja laitoin lihan uuniin vielä tunniksi. Ohje ehdotti tässä vaiheessa vain 10 minuutin kyspymisaikaa. Silloin varmaan kasvikset olisivat olleet al`dente. Lihapadan kanssa tietysti ohraa.

Olen varsin ihastunut Chateauneuf-du-pape-viiniin. Myös tähän juhlahetkeen se toi tunnelmaa yhdessä kynttilöiden ja ulkona olevan sakean lumisateen kera.

Lihapadan maku oli hyvä. Suorastaan täyteläinen. Pata teki kauppansa. Mutta. Taas kerran vahvistui oppi siitä, että lihapataa pitää pitää uunissa vähintään 4 tuntia. Aina. Tässä tapauksessa pöydässä istunut hirven ampuja todisti, että kyseessä oli erittäin kypsään ikään ehtinyt sonni, joka vaatii padassa runsaasti yliaikaa. Seuraavana päivänä lämmitimme pataa. Nyt oli lihan mureus täydellinen. Yhteensä kuuden tunnin jälkeen.

Jälkiruokana oli vadelmajäädyke. Valinta on helppo, koska jäädyke on aina niin hyvä. Ja vadelmat ovat marjoista parhaat. Ohje löytyi Kotilieden sivuilta. Lisäsin pienen tujauksen marjalikööriä.

Laitoin mukaan purkin rahkaa keventämään kermaista vaikutelmaa.
Vuoasta irtoaminen on usein epätäydellista. Makuun se ei vaikuta.

Ruokailu sujui hyvässä tunnelmassa. Sopivan täyttävää, mutta ei ähkyn aiheuttavaa. Monen ruokalajin kanssa touhuaminen antaa aikaa istua pöydässä ja antaa puheenvirran soljua.

Tajunnan räjäytys tuli vasta illan pimetessä. Kun oli juustojen aika.

Juustojen osto ja tarjoilu on helppoa, kunhan muistaa kaksi asiaa:

- muistaa huolehtia, että juustot (varsinkin valkohomejuusto) on kypsää

- muistaa ottaa juustot lämpiämään monta tuntia ennen tarjoilua.
Juustolautanen tyhjeni vauhdilla. Suosikkeja olivat Juustoportin Viinitarhurin juusto ja Saint Agur-sinihomejuusto. Espanjan ylpeys Manchego- juusto on aina varma valinta juustotarjottimelle.

Kylmät päärynäviipaleet maistuvat kaikkien juustojen kera.

Rimmisen riimityksellä voi sanoa: On se hyvää. Ruoka.

Luciajuhla valmistaa jouluun

Tänä vuonna valmistauduin oikein kunnolla Lucian päivän juhlaan. Tämä valtaisan kaunis ja luminen talvi innostaa.

Tein Luciapullia, ihan sahramin kanssa. Huomasin, että sahramin annostelussa pitää olla tosi tarkkana. Ja paremmin olisi pitänyt liottaa sahrami lämpimään veteen ennen lisäystä. Pieni pussillinen litran taikinaan sanottiin olevan hyvä määrä. Laitoin alle puolet pussista ja silläkin tuli jo sekä väriä että jopa kitkeryyttäkin. On sen verran aikaa kun olen leiponut viimeksi että olin vähän laiska vaivaamaan ja taikina oli vähän vaikea käsitellä, mutta maku oli hyvä.

Kodin Kuvalehdestä (24/2009)löysin ihanan Savuporokakun reseptin.

- Pohjassa 150g murskattuja hapankorppuja ja desi voisulaa.

- Täytteessä 200g kylmäsavuruohetta, sipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja, kurkkusalaattia, tuorejuustoa, kermaviiliä, 4 dl vispikermaa, persiljasilppua. Täyte kiinteytetään 5 liivatelehdellä ja maustetaan mustapippurilla.

- Päälle puolukkakiille, jossa 5 dl puolukkkamehua, joka hyydytetetään 4,5 liivatteella.

Toteutin sen. Onnistui yllättävän hyvin.Laitoin kruunun päähäni ja kutsuin naapurit kylään. Hyvää Lucian päivää!

"Soitin ensin äidille..."

Tänäkin vuonna Sre kutsui vuoden aikana valitut ruokabloggarit yhteiseen blogimiittiin. Tapasimme viikko sitten ja vasta nyt ehdin kirjoittaa tapaamisesta. Hyvä puoli myöhäisessä raportoinnissa on, että voin rohkeasti referoida muitten paikallaolleitten kirjoituksia ja kuvia. Kiitos teille aktiiviset bloggarit!

Heti aluksi tunnustus. En olisi itse ikinä blogillani yltänyt tähän seuraan, mutta olen niin onnekas, että kuulun järjestävään organisaatioon. Toinen tunnustus: Nämä kuvat ovat Chez Jasun ja Kulinaarimurujen blogeista. Myös Hannan soppa-blogissa on upeita kuvia. Linkit alla.

Puolet kutsutuista pääsi perjantai-illan miittiin paikalle. Suurin osa Helsingistä, myös Turusta oli edustus paikalla. Ilta alkoi Tasavallan Presidentin keittiömestarin, Sirkka-Liisa Ruottisen tarinoilla. Aihe oli ajankohtainen. Onhan hänellä huomattavat bileet valmistelun alla ja toisaalta esimies oli juuri saanut tärkeän tunnustuksen. Ruottinen kertoi meille työstään ja urastaan ympäri maailmaa. Täytyy sanoa: ei ole ihme, että hänelle on tullut maailmalta työtarjouksia ja paluupyyntöjä, niin luonnekas ihminen hän on. Kiitos hersyvästä esityksestäsi.

Yhdessä syömiseen olimme varanneet pöydän lokakuussa avatusta luomua suosivasta ravintola Chez&Sommelieristä. Ravintolassa Sasu, Johan ja Max panivat parastaan. Kommentteja voit lukea alla olevista linkeistä (joista osa toimii huonosti).

Bloggareissa on sekä ruoka-alalla työtä tekeviä että harrastajia. Lähes kaikille oma blogi on ruoanlaiton, valokuvauksen ja päiväkirjan yhdistelmä, josta jokainen bloggari haluaa tehdä juuri oman näköisensä. Bloggarin luonteessa tuntuu olevan aimo annos uteliaisuutta. Huomasin, miten innolla bloggarit seuraavat ja kannustavat toinen tosiaan.

Kiinnostavaa oli myös kuulla, miten tämä joukko oli ottanut vastaan tiedon siitä, että oli valittu Sre:n kuukauden blogiksi: "Soitin ensin äidille!" oli monen vastaus. Se oli hyvä uutinen myös palkinnon antajalle, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma Sre:lle. Virallinen täydentyypuolivirallisella, totesi myös itse pääsihteeri, ruokabloggari hänkin.

Ympyrä sulkeutui
Ensimmäinen kuukauden ruokablogi, tammikuussa 2009 oli Pastanjauhantaa. Viimeinen, Ruokahommia valittiin joulukuussa 2010. Yhteensä 24 ruokablogia kantaa blogissaan Kuukauden Ruokablogi-tunnusta. Onnea vielä kaikille!
Kahden vuoden aikana valitut 24 bloggaria ovat tärkeitä sanansaattajia, kuten ovat ne monet muutkin ruokablogit, jotka eivät mahtuneet valittujen joukkoon. Monta hyvää ja kriteerit täyttävää jäi listalle. Yhteisesti kiiteltiin kaikkia blogeja, mutta erityisesti työtä, jota Pastanjauhajat ovat tehneet ruokabloggauksen saralla. Kiitos Pastanjauhajat. Sre-bloggarit tapaavat taas helmikuun lopussa.

Valmistautukaa Tehtävään bloggareille!

Mitä muille jäi mieleen?
Sen saa selville helposti, kun lukee paikalla olleiden blogeja. Kas tässä yhteenveto.

Hanna kertoi blogissaan Hannan Soppa, miten oli Suomalaista ruokakulttuuria edistämässä. Hän kirjoittaa nykään Makulehden blogissa, vaikka vielä blogia valitessa oli toisaalla. Hanna oli laittanut kuvat ja kiitokset Facebook-sivuille.
Unelias Kokki seuraa alan tapahtumia aktiivisesti - eikä hän todellakaan ollut unelias. Jäi kysymättä, mistä tämä nimi on saanut alkunsa.
Kulinaarimurujen Jaana kertoi hersyvllä tavallaan Kulinaarisista kokoontumisajoista.
Myös Omenaminttu oli paikalla ja kertoikin tapahtumasta pääasian eli kaalin ja lampaan lomassa. Ja ne kuvat. Aah. Siis jalustalta. Ja omenaminttu on oikeasti olemassa oleva kasvi.
Ruokahommien Janna kirjoitti mukavasti yllärihommista. Ruokahommien valintaa suositteli myös Pastanjauhajat.
Chez Jasu oli kirjoittunut aiheesta pitkän raportin: Ilta kaltaistensa seurassa. Jos olisin kehannut, olisin suoraan kopioinut sen tähän ihan sellaisenaan. Tässä yksi kuva hänen blogistaan.

Keitä me kaipasimme? Kaikkia muita kuukauden bloggaajia tietysti. Paljastan tässä, mitä teistä puhuimme:

Tammikuun Sre-bloggari Viva Ciabattan Aleksi on seurattu blogi. Hänen rento leivontatyylinsä ihastuttaa. Helmikuun Faktasta&Farfallesta oltais haluttu tietää, kumpi on se fiilistelijä ja kumpi tykkää nippeleistä. Toukokuun Sre-bloggari olisi varmaan tuonut meille Kirjeitä Japanin ja Ranskan keittiöstä. Kesäkuussa valittua Chocochiliä eli puutarhuri Elinaa kaivattiin. Hän on tuonut syvyttä kasvisruokien maailmaan. Syyskuun Tuulenhumina todettiin niiiiiiin rauhoittavaksi. Monelle oli syntynyt into tehdä ruokaa metsässä ja vaikkapa savustaa kalaa retkikeittimellä.

Hanna Jensenin siirtyi Anna-lehteen ja blogin viimeinen postaus on lokakuulta. Jensenin kiusaus on ollut monen nuoren ruokainnoittaja. Hänen kymmenen oppiaan ruoasta ja sen valmistamisesta ovat varsin köyttökelpoisia.

Tapaamisiin ystävät!