Luomuilua

Viime viikolla A-Talkin aiheena oli Hyvä, paha luomu. Ohjelmassa dosentti Jussi Tammisola ja viljelijä Hannu Vuorikko olivat tuikasti luomua vastaan. Luomun puolesta puhuivat taiteilija, luomuviljelijä Osmo Rauhala ja kuluttaja Hanna Pajala-Assefa.

Kauniina sunnuntaipäivänä kävelin lähitienoolla ja vastaan tuli Villa Elfvikin luomumarkkinat. Naapurustoa lapsineen kuhisi tuoreitten vihannesten ja leipien äärellä. Luontotalon yläkerrassa oli sympaattisia esitelmiä aiheesta.

Aloin pohtia, mikä ihme saa Jussi Tammisolan taistelemaan niin ponnekkaasti luomua vastaan. Motiivi jäi hämäräksi. Kyse on vieläkin vain noin 1-5% markkinasta/viljelyalasta, joka ei todella uhkaa ketään. Tämä joukko viljelijöitä jaksaa nähdä suunnattomasti vaivaa tuottaakseen puhdasta ruokaa. (Keinolannoitteet ja lisäaineet olisi helpompi tie). Kyse on myös kuluttajista, jotka oikeasti arvostavat luomun tuomia lisäetuja: puhtautta, eettisyyttä ja sitä ettei ympäristöa rasiteta liikaa. He haluavat pitää huolta itsestään ja lähimmistään ja monet pohtivat myös maapallon tulevaisuutta.

Hyvä JussiT. Ei sellaista vastaa kannata sotaa julistaa. Se sekoittaa epätietoisia ja naurattaa niitä, jotka asioita tuntevat. Siitä naurusta kertoo Kotiäiti luomulaaksosta.